Alkuun kiitoksen sana kaikista kommenteista, jotka liittyivät Teddy-jakkuun! Jakkuun pyydettiin ohjettakin, lupaan yrittää sellaisen jossain vaiheessa väsätä. Se tulee vain olemaan melko haastava tehtävä kun en taaskaan jaksanut kirjoittaa mitään silmukkamääriä ym. muistiin neuloessani... Mutta yritetään!

Tämäkin viikko hurahti ohi aivan silmän räpäyksessä, milloin päivät ovat muuttuneet näin lyhyiksi? Torstaina vietimme Remun 1 v. synttäreitäkin, milloin vuodet ovat muuttuneet näin lyhyiksi? En tajua, vastahan Remu tuli meille ja nyt se on jo vuoden!

Remusta onkin varttunut varsin iso poika vuoden aikana. Tarkistin koirulin painon kun kävime eilen eläinlääkärissä uusimassa rokotukset ja odotushuoneessa oli vaaka. Lähes 11 kiloa! Ja parson-urosten paino saisi olla siinä 8 kg paikkeilla... Ja eläinlääkäri totesi vielä, että melko hoikassa kunnossa on kaveri, taitaa olla vähän nirso tapaus... Joo niin on, jos Remu saisi valita niin hän söisi vain kinkkua ja nakkeja, mutta ihan niin yksipuolisella ruokavaliolla ei taida kukaan tulla toimeen, joten muutakin olisi väillä syötävä. Ja sitten välillä ei syödä yhtään mitään kun ei kerran saada kinkkua eikä nakkeja :-)

Tällä viikolla myös sää on suosinut, niinpä olemmekin Remun kanssa ulkoilleet ihan urakalla. Maalla asumisessa on se mukava puoli, että ulkoilumaastoja on paljon ja kaikki alkavat kotiovelta.

940306.jpg

Eilen lenkkeilimme kyläteitä pitkin ja bongasimme pari neliapilaa. Tai minä bongasin, Remua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa moiset rehut.

Tänään päätimme suunnata metsään kävelylle. Varauduin henkisesti laumaan kiukkuisia hirvikärpäsiä, mutta kohtasin vain yhden. Remu oli ihan tohkeissaan kaikista metsän hajuista ja äänistä, vauhti oli välillä melkoista.

940309.jpg

Herra paineli menemään pitkin ja poikin - korvat pystyssä! Menimme tällä kertaa aika kauas metsään kun kerran hirvikärpäsetkään eivät pahemmin kiusanneet. Meidän lähimetsissä on paljon polkuja ja hyviä maanmerkkejä, joten eksymisvaaraa ei juurikaan ole.

Ilmeisesti meidän lähimetsissä liikkuu myös perin omituisia tyyppejä, joiden mielestä hirven pääkalloja täytyy ripustella puun oksille.

940359.jpg´

Yök! Löysimme myös (tai Remu löysi) kasan hirven luita ja karvoja. Ja mikä onkaan pienestä koirasta ihanampaa kuin riistan käryiset luut...

940365.jpg

Remu valitsi kaikista suurimman sääriluun ja nappasi sen suuhunsa. En edes yrittänyt saada aarretta pois koiralta koska tiesin mitä seuraavaksi tapahtuu. Remu ei suinkaan yrittäisi syödä luuta...

940367.jpg

Vaan se täytyy tietysti viedä piiloon pahan päivän varalle! Luu haudattiinkin sopivaan paikkaan polun varteen, josta se sitten myöhemmin tarvittaessa löytyy...

Jaa neuleetko? No, olen minä yrittänyt yhtää vanhaa projektia jatkaa. Ja olen aloittanut yhdet sormikkaat. Mutta kun kaikki on vielä ihan keskeneräistä... Palaan asiaan sitten kun on jotain valmista näytettävää :-)

Aurinkoista viikonloppua kaikille!