Edit: vaihdon parempilaatuisen kuvan puserosta kun sain vihdoin kuvattua sen päivänvalossa.

Jaahas, vähätkin lumet sulivat pois ja siinä meni samalla valoisuus. Tykkäsin enemmän siitä kirpakasta pikku pakkasesta. Silloin ei tarvinnut pestä puoliväliin kuraisia koiria lenkiltä tullessa eikä imuroida hiekkaa lattialta ihan koko aikaa.

Valokuvaaminenkin olisi helpompaa jos valoa olisi edes hiukan.

Viikonloppuna sain vihdoin viimeisteltyä yhden pitkään keskeneräisenä lojuneen puseron.



Malli on Modasta 6/2007, nro 39. Käytin ohjeesta poiketen tässä silloisen Lankatalon alennusmyynnistä ostettua Sirdar Juniperia (53% akryylia, 27% villaa, 20% polyesteria). Alennuslangat eivät ihan riittäneet, jouduin hakemaan 2 kerää lisää, kokonaiskulutus oli 600 g. Tai vähän vajaa, mutta lankaa jäi niin vähän että malliin kuuluvaa vyötä ei niistä enää saa tehtyä. Puikot olivat 6 milliset, hihat neuloin pyörönä, muuten kappaleet on tehty tasona.

Lanka oli vähän pettymys, väri näytti kerällä kivemmalta, neulospintana se on vähän liian kirjavaa ja möykkyistä. Ja akryylista. Ihan hyvä käyttövillis tuosta kuitenkin tuli, koeajoin sitä jo tänään töissä.

Yritän saada viikonloppuna otettua parempia kuvia puserosta jos silloin olisi päiväsaikaan samassa paikassa puseron ja kameran kanssa.

Tänä vuonna kulutettua lankaa on nyt kulutettu 600 g. Lisäksi purin yhden Tenneseestä joku vuosi sitten neulotun puseron, siitä tuli lankaa 550 g. Lasketaankohan puretut langat lankavaraston lisäykseen? No, sovin itseni kanssa että lasketaan. Olen siis oikeutettu ostamaan 50 g lisää lankaa jos niin haluan :-)

Nyt täytyisi jaksaa vyyhdittää ja pestä ne Tenneseet, jotta saisin ne käyttökuntoon. Lankaa on juuri sopivasti johonkin keväiseen puseroon tai villatakkiin.

---

Oho, nyt vasta huomasin että blogi on ollut huomenna olemassa jo kolme kokonaista vuotta. On todellinen ihme, että olen jaksanut pysyä sille uskollisena ja jaksanut päivittää sitä näinkin säännöllisesti. Yleensä innostun jostain aluksi ihan hurjasti ja sitten pikkuhiljaa innostus hiipuu ja lopulta koko projekti unohtuu... Näin on käynyt kaikille aikaisemille päiväkirjoille ja luonnosvihkoille, joita olen aloittanut ainakin tusinan verran. Se on varmaan tämä vuorovaikutteisuus joka pitää kirjoitusmotivaatiota yllä, joten kiitos vaan kaikille lukijoille ja kommentoijille :-)