Ei ihme, ettei mikään koskaan valmistu jos aina vaan aloittaa uusia töitä... Mutta kun tuli niin syksyistä ja kalseaa niin teki mieli aloittaa jotain suurta, pehmeää ja paksua.

1859367.jpg

Puikoilla on kietaisutakki Moda-lehdestä (6/2007). Kaapista löytyi tähän sopivaan lankaakin, Sindar Jupiteria, jonka tiheys on sama kuin ohjeen langassa.

Sain illalla kerittyä raparperillä värjäämäni 7-veljestä langan. Tässä vertailun vuoksi alkuperäinen valkoinen ja värjätty kerä vierekkäin:

1859384.jpg

Aika hyvin lanka otti väriä, vaikkein purettanut sitä lainkaan. Tuo toinen kerä tekisi mieli vielä värjätä, kokeilisinkohan seuraavaksi sieniä värjäämiseen? Tämänpäiväisen sateen jäljiltä metsä varmaan pursuaa niitä...

Eilen kävimme koirien kanssa illalla uudessa paikassa lenkillä ja löysimme metsästä kolme kanttarellia. Ahkerasta etsinnästä huolimatta sieniä ei löytynyt enempää, varmaan joku muu oli jo kolunnut lähitienoot jo ennen meitä. Kanttarellien lisäksi löysimme parven hirvikärpäsiä - tai löysivätkö ne meidät... Kaivelin noita ihania luontokappaleita hiuksistani vielä autossa matkalla kotiin, yäk.

Nyt olen käynyt koirien kanssa muutenkin enemmän tuossa lähimetsässä kun käärmeet eivät enää tähän aikaan vuodesta liikuskele metsässä niin ahkerasti. Eilenkin vein koirat töiden jälkeen metsään, jossa ne saivat juoksennella vapaana.

Noin kilometrin päässä kotoa koirat yhtäkkiä hävisivät näkyvistä. Odottelin vähän aikaa paikoillani ja sitten Remu tuli luokseni. Tuikkua ei näkynyt missään. Huutelin aikani ja läksin sitten kävelemään sinne päin missä näin Tuikun viimeeksi liikkuvan. 15 minuutin etsiskelyn jälkeen alkoi tulla jo vähän huoli kun koiraa ei vieläkään näkynyt missään. Olin jo aikeissa valjastaa Remun etsintäpuuhiin, mutta käveltyämme pellon reunaan kuulin tutunkuuloista haukkua kotimme suunnalta. Samaan aikaan mies soitti ja kertoi että Tuikku oli tullut kotiin.

Neiti oli siis päättänyt kesken kaiken, että eiköhän tätä lenkkiä jo ala piisata ja päätti juosta kotiin... Remu oli sentään uskollisena kaverina päätti jäädä luokseni, etten sentään ihan yksin jäänyt sinne metsään seisoskelemaan.

No, onneksi Tuikku osasi tulla kotiin eikä eksynyt matkalla. Neiti taitaa olla niin mukavuudenhaluista sorttia, että pehmeä punkka houkuttelee enemmän kuin syksyisen kostea metsä...

1859463.jpg

Tarvitseeko tähän enää muuta sanoa...