Ohjasin ruokakuntamme eilen Citymarkettiin ruokaostoksille, koska "siellä on appelsiinit tarjouksessa". Todellisuudessa syy oli aivan toinen. Niin, arvasitte oikein, siellä oli myös lankaa tarjouksessa. Saalis jäi tosin tällä kertaa varsin maltilliseksi, ostin ainoastaan nämä:

32275.jpg

Ajattelin tehdä niistä muhkean palmikkopaidan ihan itselleni. Laitankin sen projektin heti tekemättömien (jo suunnittelilla) olevien neuletöiden listalleni, jotta saan sen joskus valmiiksi. Laskelmieni mukaan sen pitäisikin siis valmistua juuri sopivasti vuoden 2014 talveksi. Toivottavasti silloin vielä tunnetaan käsite "talvi", koska luultavasti ilmaston lämpenemisen johdosta tuo sana pyyhitään sanakirjasta joskus vuoden 2011 paikkeilla.

Siis kuten yllä olevasta voitte päätellä, ei tässä lankaostoksessa ollut järjen häivääkään. Minulla on jo vastaavaa lankaa ainakin kahdeksaan palmikkopuseroon, (Niin, mutta ei tuon väristä! No ainakaan paksuista! No... ei ainakaan riittävästi!) mutta pakko on vain ostaa kokoajan lisää lankaa. Aivan kuin langoilla olisi jokin kummallinen vetovoima, joka imee minua kohti niiden pehmeita kupeita silittelemään niiden villaista pintaa ja nuuhkaisemaan niiden suloisia tuoksuja... Langat kuiskivat: Oi, ota minut hellään huomaasi, kanna minut mukanasi kohti loputonta lankamertasi, me sulaudumme muihin lankoihisi ja täytämme kaikki sinun komerosi ja hyllysi. Oi, osta meidät... Ja niin minä ostan. Ja siirrän langat koriin tai hyllyyn tai kaappiin tai häkkivarastoon tai sieltä taas takaisin koriin tai mihin ne nyt milloinkin saan survottua. Ajatelkaa, olen jo katsellut suurempia asuntoja, koska tarvitsemme lisää tilaa - nimittäin säilytystilaa. Voih, viekää minut hoitoon jo! (Tai älkää vielä, neulon vielä tämän rivin loppuun.)