Kahden viikon mittainen työputki ilman yhtään vapaapäivää on vaan verottanut voimia aika tehokkaasta, eikä blogin päivittäminen ole ollut päällimmäisenä mielessä...

En ole paljon ehtinyt neuloakaan, mutta sain sentään ostettua napit tähän Hello Kitty -mekkoon:

1252055587_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ei löytynyt Hello Kitty -nappeja, mutta toivottavasti sydännapit kelpaavat. Mekko matkaa viikonloppuna saajalleen. Toivottavasti mahtuu päälle ja on mieluista. Nää nykylapset kun ovat niin tyylitietoisia :-)

Virkkasin kiireesti myös tällaiset hassun baskerin:

1252055578_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kun oon menossa huomenna teemasynttäreille ja sinne pitää laittaa joku hassu hattu päähän. Mihinkään monimutkaisempaan ei nyt aika riittänyt, joten tämä saa räikeällä värillään olla tarpeeksi erottuva. Lanka on jotain akryylisekoitusta, sitä oli siinä lankalaatikossa, jonka ostin taannoin yhdeltä neulomolaiselta.

Aluksi mietin, etten varmaan koskaan keksi käyttöä näin räikeän väriselle langallle, mutta sitten tajusin, että se sopii räikeytensä puolesta älyttömän hyvin jälkimerkkeihin. Jälkimerkit ovat siis pyykkipoikia, joihin kiinnitetään jotain värikästä nauhaa, jotte ne erottuisivat metsästä. Merkeillä merkataan siis jälkiä, joita tehdään koirille. No, anyway, virkkasin pyykkipoikiin nauhoja tuosta langasta ja kyllä toimii, erottuvat siis kauas!

Merkit pääsivät heti tositoimiin kun meillä oli viime maanantaina harkat Remun kanssa. Vaikkei ketään varmaan kiinnosta, niin hehkutan silti miten hieno jälkikoira Remu on. Me harrastetaan koiraetsintää, eli Remun täytyy sille annetun hajun perusteella etsiä "eksynyt" koira. Ja just se oikea koira. Remulle tehtiin jälki siten, että sitä samaa reittiä oli kulkenut kahden muun koiran jäljet, neljän ihmisen jälki ja vielä verijälki, joka oli vedetty toiselle koiralle. Kaikki nämä edellä mainitut häiriöjäljet kulkivat osoittain sitä Remun jälkeä pitkin ja poistuivat sitten jossain kohtaa pois jäljeltä niin, että lopuksi siinä Remulle tehdyssä jäljessä oli vain sen maalikoiran ja sen omistajan jäljet.

Remu lähti tormakkaana jäljestämän ja puski jäljen läpi kuin pieni höyryveturi. Se ei hämääntynyt mistään, ei edes siitä verijäljestä! Päättäväisesti se vei minut sen "kadonneen" koiran luo. Tällaisten onnistuneiden suoritusten jälkeen sitä jaksaa taas uskoa, että ehkä jonain päivänä Remu voisi oikeastikin lähteä etsimään kadonneita koiria ja olla näin avuksi jollekin.

1252055614_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Siihen menee kuitenkin aikaa, Remu ei ole vielä läheskään valmis toietsintöihin. Mutta hieno koira se on jo nyt, ihan hassu höpönassu.

Niinkuin Tuikkukin, joka suivaantui kun ei päässyt mukaan maanantain harkkoihin.

1252055608_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja ensi kerralle otatte kyllä minut mukaan, prkl.