Alamme pikkuhiljaa tottua siihen, että nyt lattioillamme rapisee kahdeksan tassua neljän sijaan. Tuikku on kotiutunut oikein hyvin. Hieman on kuitenkin epävarmuutta vielä ilmassa ja Tuikun pitää vahtia koko ajan korvat höröllään ja silmät tarkkana kaikkia ylimääräisiä ääniä ja näkyjä. Vähänkin oudon äänen kuullessaan neiti alkaa haukkua ja varoittaa meitä olemattomista tunkeilujoista. Toivottavasti turha vahtiminen pian vähenee, sillä se stressaa molempia koiria kun pitää koko ajan ja olla valppaana.

Yksi ikävä yhteydenottokin koirien välillä nähtiin kun ne iskivät yhtäaikaa silmänsä samaan luuhun. Koirat ottivat yhteen oikein kunnolla. Onneksi kummallekaan ei käynyt kuinkaan, vaikka aikamoinen ärinä ja murina vallitsikin hetken aikaa. Nyt on kaikki luut kerätty pois eikä uusia saa kun molemmat yhtäaikaa ja tiukan valvonnan alla.

1519010.jpg

Tein alkuviikosta kotoa käsin töitä ja kyllästyin jatkuvaan äänien kuunteluun ja vahtimiseen, jota seurannut haukkukonsertti kävi hermoille. Niinpä annoin koirille luvan kivuta pöydälle (kaikki kurinpitointoilijat voivat paheksua minua yhdessä - nyt!), josta on hyvä katsella pihamaalle ja näin rauhoitella itseään. Molemmat koirat olivat niin väsyneitä, että nukahtivat siihen pöydälle samantien...

Harmi vain, että tämän jälkeen koirat ovat pöydällä vähän väliä kun hetkeksi selkänsä kääntää... Kun antaa pikusormen niin...

Nyt kaverukset sentään ovat maan tasolla, niinkuin koirien kuuluukin ja vetävät sikeitä. Olemme puuhailleet koko vapun ajan ulkotöissä kun sääkin kerran sallii. Koirulit ovat tietysti olleet mukana touhuamassa ja niinpä ne kellahtavatkin aina samantien pitkälleen kun tulemme sisälle. Se on oikein hyvä, sillä nyt ne samalla myös oppivat, että ulkona saa riehua ja sisällä ollaan nätisti.

Tänään ne ovat erityisen väsyneitä kun olimme koko aamupäivän koiranetsintäharjoituksissa Vessöössä. Tuikku sai toimia maalikoirana elämänsä ensimmäistä kertaa ja Remu oli vain turistina mukana. Molemmat koirat jaksoivat odottaa autossa kiltisti, alussa vain kuultiin monen sadan metrin päähän Tuikun järjestämä laulukonsertti, sen mielestä olin tosi huono emäntä kun sillä lailla hylkäsin koirat autoon ja läksin itse seuraamaan Nana-koiran jäljestystä :-)

Täytyy alkaa vähitellen tehdä Tuikullekin jälkiä ja katsoa olisi siitä etsijäkoiraksi. Riistaviettiä sillä ainakin näyttää olevan paljon enemmän kuin Remulla, joten voi olla, että koirien etsintä ei sitä samalla lailla motivoi kun Remua, mutta aina voi koittaa :-)

Tuikku on osoittautunut varsin tyypilliseksi rotunsa edustajaksi. Se kaivelee kaikenlaisia koloja ja yrittää kaivaa itseään piharakennusten alle riistan toivossa. Tuikku kehittikin itselleen oivalliset vappumeikit yrittäessaan kaivaa itseään vanhan punamullalla maalatun hirsisen aitan alle...

1519038.jpg
Toisen silmän ympärys on ihan punainen, samoin kuono ja toinen kylki... Mutta pitäähän jokaisen pienen prinsessan saada vähän maalailla itseään juhlakuntoon ;-)