12 vuotta sitten olin 19-vuotias. Silloin tapasin miehen. Miehen, joka on seissyt rinnallani, vaikka välillä välimatkaa on ollut pahimmillaan 300 kilometriä ja välillä hiukan vähemmän. Välillä välimatka on ollut henkinenkin. Meillä on takana yhteensä 4 ammattitutkintoa, 5 yhteistä kotia, 2 yhteistä koiraa ja lukematon määrä remonttitunteja. Mies on uskollisesti kestänyt kaapeista vyöryävät lankavuoret ja väistellyt sujuvasti sohvalta törröttäviä sukkapuikkoja sekä kestänyt taukoamatonta puikkojen kilinää, joka tosin sittemmin on muuttunut vaimeammaksi, kiitos bambu-puikkojen. Kaikenlaista on suhde siis saanut kestää.

20.10.2010 tuntui sopivalta päivältä myös virallistaa yhteinen taival. Toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä paljon jäljellä :-)

Tämä viideskin yhteinen koti alkaa jo näyttää kodilta, vaikka se vielä keskeneräinen onkin.

1288024273_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tärkeimmät esineet alkavat löytää paikkansa.

1288024258_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nyt kun suurimmat ja pölyisimmät työvaiheet ovat takanapäin voi jo vähän hengähtää ja istahtaa sohvalle nauttimaan kynttilän valosta ja lasillisesta hyvää viiniä. Siinä sivussa on valmistunut, kas kas, lisää aivottomia neulomuksia.

1288024288_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jämälankasukat Nallesta. Keltainen loppui kesken, joten toisen sukan kärjestä tuli vähän erilainen.

1288024148_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Miesten sukat 7-veljestä jättiraidasta.

1288024327_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pötkylä/kauluri/mikä lie Novitan Rose Mohair Luxista. Vähän blin blingiä pimeään syksyyn. Pahoittelen huonoja kuvia, huono kamera ja liian vähän valoa = huono yhdistelmä...

Kuulasta syksyn jatkoa itse kullekin. En lupaa päivittää yhtään useammin, mutta silloin tällöin kuitenkin.