Voi #¤&&#! Kirjoitin äsken pitkät tarinat ja sitten kuin painoin julkaise-nappia niin koko postaus hävisi taivaan tuuliin... Tästä lähin siis kopioin tekstin enen kuin painan sitä nappia, niin ei tarvitse uudelleen kirjoittaa kaikkea...

Eilinen ihanasti alkanut aurinkoinen päiväkin muuttui ankeaksi, märäksi ja lumiseksi lähes välittömästi sen jälkeen kun olin päässyt ulos. Lohdutukseksi minun piti tietenkin ulkoilla lähimpää lankoja myyvään kauppaan. Ostin kerän turkoosia seiskaveikkaa, josta tulee joskus minulle pipo ja hansikkaat kaveriksi sille ruskea-turkoosille huiville, jota aloitin viime viikonloppuna (se huivi suorastaan huusi kaverikseen jotain turkoosia...)

Unohdin edellisessä postauksessa sanoa, että se mohair-pitsi huvi (edit: siis huivi, en näköjään osaa kirjoittaa sitä sanaa koskaan oikein...) päätyi synttärilahjaksi siskolle. Onnea onnea vielä kerran!

Vietin loput eilispäivästä neula kädessä ja sain tämän vihdoin kursittua kokoon:

51842.jpg

Miehekkeeni mielestä pusero näyttää ihan vankilavaatteelta, kun siinä on noita raitoja. Jaa-a, itse en ole ihan samaa mieltä, mutta siitä tuo otsikko siis. Tuo kuvassa näkyvä mytty on lankakasa, joka jäi jäljelle lankojen päättelyn jälkeen... Ei vähään aikaan enää tällaista urakkaa kiitos...

Sydän kylmänä kiikutin puseron pesukoneeseen ja jäin odottamaan lopputulosta. Hirveän venytyksen ja vanutuksen jälkeen pusero löysi lopullisen muotonsa ja näyttää nyt tältä:

51843.jpg

Vähän nafti siitä tuli, mutta sopii päälle. Olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Voipi kuitenkin olla, että pusero pääsee käyttöön vasta ensi talvena. Se tuntuu meenaan aikas lämpöiseltä :D

Mutta nyt kohti uusia haasteita, tässä vähän esimakua tulevasta:

51844.jpg