Juuri kun sitä luulee että kaikki on hyvin...

Remu alkoi keskiviikkoiltana tuijotella takamustaan. Torstai-aamuna se alkoi nuolla sitä ja siinä vaiheessa kun pääsimme iltapäivällä eläinlääkäriin oli anaalirauhanen puhjennut.

Mitään oireita ei ollut etukäteen havaittavissa... Joko tilanne tuli päälle tosi nopeasti tai sitten Remu on mestari peittämään kivun.

Anaalirauhanen huuhdeltiin ja samalla huomattiin että anaalirauhasen vieressä oli pahasti tulehtunut n. 5 cm pitkä alue, joka oli ihan kivikova ja turvoksissa. Itse anaalirauhanen oli ihan pieni ja neste oli kirkasta.

Eläinlääkärin puheessa vilahteli pelottavia sanoja, kuten ei normaalia ja huolestuttavaa.

10 päivän antibiootit, kipulääkitys ja nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että kyseessä on vain ärhäkkä tulehdus, ei muuta.

Ensai viikon lopulla mennään kontrolliin ja jos parannusta ei näy tilanteeseen niin otetaan ohutneulanäyte. Toivon totisesti, että sitä näytettä ei tarvitse ottaa. En ehkä kestä kuunnella niitä tuloksia.

Onneksi Remu ainakin näyttää voivat jo paremmin ja takapuoli näyttää ihan siistiltä. Kauluriakaan ei tarvita, Remu uskoo kun sitä kieltää nuolemassa.

Nyt alkaa kyllä sietokyky olla tiukilla kaikkien huonojen uutisten ja vastoinkäymisten osalta. Ei enää enempää huolia tänne kiitos!

Nyt yritetään vaan pitää pakka kasassa ja ollaan vaipumatta epätoivoon. Pitää olla reipas ja iloinen koiran takia, se vaistoaa heti jos olen allapäin ja huolestuu itsekin.