Langat saavat aikaan aivan uskomattomia tuntemuksia. Lankaa on ihana sivellä poskeaan vasten ja tunnustella sen silkkistä pehmeyttä tai karkeaa karkeutta. Langat toimivat inspiraation lähteinä ja niiden kauniisiin värimaailmoihin voi uppoutua ja unohtaa muun maailman. Langat ovat jotenkin lumoavia, niiden pauloihin kun kerran joutuu, ei paluuta enää ole.

Myös Remu on hurahtanut lankoihin. Ne ovat hänelle kiehtova ja kiihottava asia. Langat ovat kuin kielletty herkku, jota ei ole lupa ottaa, mutta joka tuoksuu ja kutsuu niin viettelevästi...

804702.jpg

Joskus langan kutsu käy liian voimaakkaaksi ja sitten sitä ei voi enää vastustaa... Remun mielestä lanka on parhaimmillaan suoraan lankakorista napattuna kun ihmisten silmä välttää. Kun sen voi napata suuhunsa ja porhaltaa tuhatta ja sataa karkuun pitkin pihamaata. Siinä ei auta makkara eikä kinkku. Aarteesta ei suosiolla luovuta kun se on kerran onnistuttu varastamaan.

Millainen koira, sellainen emäntä. Kumpikin ihan hulluna lankoihin...

PS. Langansuojelijoille tiedoksi: viimeisen lankaepisodin jälkeen kaikki tämän huushollin langat on siirretty koiraturvalliseen paikkaan, eikä niillä ole enää hätää.

Suurin osa langoista on sentään säästynyt koiran hampaista. Viimeisimpänä puikoille pääsi ihana silkkisekoitelanka, jonka voitin talvella Kultalankaa-blogin arvonnasta.

Langasta on tulossa lapaset:

804703.jpg

Sanoinko jo että lanka on ihanaa? Se on ihanaa!