Pikainen päivitys kiireen keskeltä. Niille ketä asia kiinnostaa, niin kerrottakoon että Tuikku-toipilas voi oikein hyvin. Se oli selvästi kipeä vain ensimmäisen illan leikkauksen jälkeen, sen jälkeen meno on palautunut vähän kerrassaan normaaliksi.

Ainut vaikeasti hallittava asia Tuikun leikkauksen jälkeen oli Remu. Raukka-parka meni niin sekaisin jostain (erittyykö potilaasta jotain kummaa hajua?), että se oli koko illan aivan mahdoton kun Tuikku tuli eläinlääkäristä kotiin. Remu yritti koko ajan päästä Tuikun kimppuun, se olisi samalla kertaa halunnut astua sitä ja toisaalta hoivata ja päästä nuolemaan Tuikkua. Mikä tahansa ruumiin osa kelpasi hoivattavaksi, korvat, kaula, naama... Lisäksi Remu läähätti tauotta monta tuntia ja juoksi edestakaisin.

Emme voineet siis jättää Tuikkua hetkeksikään vartioimatta, ettei lemmenkipeä Remu päässyt sen kimppuun. Myös leikkausta seurannut yö meni valvoessa kun Remu uikutti toisessa huoneessa ja yritti tulla ovesta läpi Tuikun luokse. Onneksi aamulla tilanne oli palautunut normaaliksi ja Remu käyttäytyi taas kuin mitään outoa ei olisi taahtunutkaan. Jos olisin tiennyt etukäteen, että tämmöistä käytöstä on luvassa, olisin hommannut Remun johonkin hoitoon vähäksi aikaa...

Nyt huolta aiheuttaa vaan se, että Tuikku ei tosiaan malta toipua rauhallisesti oleillen, vaan hyppii sohvalle, sänkyyn, tuolille, pöydälle (!) heti kun silmä välttää. Samoin ulkona on jo spurttailtu jos sine pääsee livahtamaan... Onneksi Tuikku ei ole kuitenkaan yrittänyt nuolla haavaa, vaan on jättänyt sen suosiolla rauhaan. Aluksi pidin sillä tyynyliinasta leikattuja "housuja" haavan suojana, mutta ne eivät tahtoneet kestää kyydissä mukana, joten nyt Tuikku pistelee menemään ihan "nakuna". Haava näyttää parantuneen oikein hyvin, se on tosi siisti ja huomaamaton jo nyt.

Mitään eroa en ole huomannut Tuikun käytöksessä leikkauksen jälkeen. Myöskään mitään virtsanpidätysvaivoja tms. ei ole ollut. Ainoastaan huomionkipeys on vähän isääntynyt... Tietysti olemme suoneet toipilaalle nyt vähän extrahuomiota, ja fiksuna tyttönä Tuikku osaa hyvin käyttää tilaisuutta hyväkseen. Hän osaa tarvittaessa näyttää oikein säälittävältä ressukalta, joka on ihan pakko nostaa syliin köllittelemään :-)