Sen jälkeen kun Vuodatus uudistui en ole jotenkin osannut tarkastaa saapuneita kommentteja. Nyt siis vasta huomasin, että Stella oli heittänyt haasteella jo pitkän aikaa sitten.

Olin myös lukenut Stellan aihetta koskevan postauksen, mutten bongannut nimeäni sieltäkään... Anteeksi vaan Stella, en tarkoittanut olla epäkohtelias ja jättää vastaamatta haasteeseen, en vain tajunnut sellaista saaneeni :-)

Haaste kuului siis näin:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.

Neljännen kansion neljäs kuva oli tämä. Mokkasukkaahan siinä. Toisen vyyndin olen jo neulonutkin, toinen odottaa vielä kerittynä lankalaatikossa.

Ei ollut kovin actionpainotteinen kuva tällä kertaa, mutta nättiä on lanka, kyllähän sitä kelpaa katsella.

Hmm. melkein kaikki ovat jo tämän haasteen saaneetkin, joten olen tyksä enkä haasta ketään. Mutta napatkaa ihmeessä haaste tästä mukaanne jos ette ole sitä vielä saaneet.

---

Edellisen postauksen neuleet ovat vieläkin kesken. Aika tuntuu lipuvan ohitse aivan liian kovaa, mitään ei ehdi tehdä ja kalenteri täyttyy jos jonkinlaisista menoista.

Tuikku sai perjantaina kokeiltavaksi uudet lääkkeet. Lääke on jotain uutta hermolääkettä, jota annetaan yhdessä kipulääkkeen kanssa. Tuikku on ollut tosi kipeä pari viime päivää, toivottavasti tämä lääkitys nyt alkaisi tehota. Olen itsekin nukkunut huonosti kun valvon kuulostelemassa Tuikun vointia. Se nukkuu hyvin alkuyön (kipulääke varmaan tehoaa) ja alkaa sitten liikuskella levottomasti aamuyöstä.  Itselläkin alkaa olla aika zombie-olo kun on nukkunut huonosti monta yötä.

Anna kävi tänään taas hieromassa Tuikkua. Tuikun selkä oli monesta kohtaa aivan juntturassa eikä hieronnasta meinannut tulla aluksi mitään. Lopulta Tuikku kuitenkin antautui käsittelylle ja lihaksia saatiin vähän auki. Nyt Tuikku nukkuu sikeästi, varmaan hieronta helpotti oloa.

Remun kanssa käytiin tänään taas treeneissä. Hienosti meni, vaikka keli oli tosi kurja, vettä satoi ja jouduimme kahlaamaan märässä umpihangessa. Remu osaa jo hyvin rauhoittua maalilla ollessa eikä se mennyt kovasti kierroksille jäljelläkään, vaikka maalilla oli hemaiseva tyttökoira jonka juoksut olivat lopuillaan. Jonkinlaista luopumisen tuskaa kyllä koettiin siinä vaiheessa kun maalikoira löytyi. Remu olisi mielellään mennyt ihan perille saakka tekemään tuttavuutta :-)

Ennen Remun treenejä Tuikku aiheutti minulle harmaita hiuksia karkaamalla portista tielle. Se juoksi kaikki naapurin pihat läpi ja karkotti haukunnallaan pahat henget pois... Ei siinä vielä mitään, mutta sitten neiti päätti lähteä vähän pitemmälle seikkailemaan ja läksi juoksemaan kohti isoa tietä. Minä tietysti paniikissa perään.

Tuikun missio oli käydä myös siellä vähän kauempana asuvien naapurien pihoilla haukkumassa. Ei se mihinkään olisi karannut, mitä nyt piti käydä vähän muistuttelemassa naapurin koirille kuka on kylän kovin tyttö... Sieltä se sitten juoksi tyytyväisenä vastaan kun minä puuskutin sata metriä jäljessä.

Siinä vaiheessa sitten tajusin, että ei ole kaulapantaa eikä hihnaa mukana. Ei siis muuta kun koira syliin ja kohti kotia. Voin kertoa, että reilut 10 kiloa koiraa ja 500 metriä kävelyä käyvät ihan kuntoilusta. Hiki tuli.

Ei se tytteli siis siinä kohdassa ollut yhtään kipeä. Voisin vaikka vannoa että Tuikku nauroi minulle kun se pyyhälsi ohitseni kohti vapautta. Häh häh hää, se mietti mielessään kun päätti käydä sanomassa risteyksessä asuvilla boxereille pari valittua sanaa...