Kävin Tuikun kanssa eläinlääkärikeskus Hertassa viime keskiviikkona. Tuikun selkä- ja kaularanka sekä lonkat kuvattiin. Tämä hierojan suosituksesta. Samalla otettiin verikokeet, joiden tulokset olivat mitä normaaleimmat. Kuvien perusteella Tuikulla on myös hyvin kehittynyt ja terve luusto ja lonkat parasta A-luokkaa. Hyvä niin.

Eläinlääkäri myös tutki Tuikun ulkoisesti niin hyvin kun se on mahdollista; käänteli ja väänteli, kokeili refleksit, tutki silmät ja korvat, kuunteli sydämen jne...

Mitään vikaa Tuikusta ei siis löydy. Kuitenkin se oireilee niinkuin sillä olisi kipuja. Se nuolee usein takapuoltaan ja raahaa sitä mattoon (anaalirauhasista tämä ei johdu, tutkittu on), lisäksi Tuikku jyrsii silloin tällöin etutassujaan ja säpsähtelee hereille kesken syvän unen ja alkaa levottomasti juoksennella edestakaisin tuijotelleen samalla takajalkojaan.

Oireet voisivat viitata selkäkipuun. Hieroja kävi taas tänään ja löysi muutaman kireän kohdan Tuikun selästä, muttei kuitenkaan enää mitään niin pahoja jumeja ettei niihin olisi saanut koskea (Tuikku kyllä ilmoittaa jos ei saa koskea...).

Olen ymmälläni.

Eläinlääkäri oli onneksi tosi ihana ja otti meidät todesta. Hän ehdotti että kokeilisimme nyt vatsansuojalääkitystä. Pitkään jatkunut kipu saattaa aiheuttaa koirille stressiä ja vatsahaavoja, kuten meille ihmisillekin. Niinpä kokeilemme nyt Antepsinia parin viikon ajan ja katsotaan sitten onko sillä mitään vaikutusta. Seuraavaksi suuntaamme sitten vatsan tähystykseen.

Koirathan kärsivät stressistä siinä missä me ihmisetkin. Turid Rugaas kirjoittaa kirjassaan Rauhoittavat signaalit, että koiran stressin merkkejä ovat mm. (tästä puuttuu paljon kirjassa mainittuja oireita, mutta lyhennän listaa, etten tule kopioineeksi liikaa tekstiä suoraan kirjasta, se ei liene tekijänoikeuslain mukaan suotavaa)

  • ylireagoiminen erilaisiin asioihin, kuten ovikellon soimiseen
  • itsensä pureminen
  • itsensä nuoleminen
  • turkki, joka vaikuttaa kovalta, katkeilee helposti ja törröttää pystyssä
  • vapina

Tässä on van osa kirjassa mainituista stressin merkeistä, mutta nämä kaikki ylläolevat esiintyvät Tuikulla jossain määrin. Se mm. reagoi voimakkaasti joihinkin ääniin, kuten risahduksiin ja auton ääniin. Tietyn äänen kuullessaan se alkaa haukkua ja juoksennella edestakaisin. Samoin itsensä nuoleminen ja etutassujen pureskelu viittaavat selvästi stressiin. Tuikun turkki on myös yllämainitun oloinen, omituisen karkea ja törröttää pystyssä selän alueella. Tuikku myös vapisee joskus kun se istuu tai seisoo, varsinkin fyysisen rasituksen jälkeen.

Rugasin mukaan stressiä voi aiheuttaa mm. (tämä lista myös lyhennelmä)

  • väkivalta tai suoranainen uhka
  • koiralle asetetut liian suuret vaatimukset koulutuksessa yms.
  • liikunnan ja muun tekemisen puute
  • nälkä tai jano tai se, ettei pääse tekemään tarpeitaan
  • paleleminen tai kuumuus
  • kipu ja sairaus
  • yksinolo
  • liialliset kiihkeät leikit (esim. pallon heittely)
  • äkiliset elämänmuutokset

Tuosta listasta voisi meidän kohdalle osua juuri kipu ja sairaus, ehkä myös äkillinen elämänmuutos, koska Tuikkuhan muutti meille vasta viime keväänä. Yksinolokin se voisi olla, mutta onhan Tuikulla kyllä Remu aina seuranaan, eikä se tee mitään tuhojaan yksin ollessaan eikä muutenkaan osoita merkkejä eroahdistuksesta. Kiihkeitä leikkejä meillä ei leikitä Remun takia, sen pää ei niitä kestä ollenkaan. Liikuntaa koirat saavat varmasti riittävästi, samoin kaikenlaista aivojumppaa ja aktivointia harrastamme. Noita muita en edes kommentoi, lienee itsestäänselvää etteivät koirat meillä näe nälkää tai joudu väkivaltaisen kohtelun kohteeksi.

Todennäköisesti Tuikun stressin aiheuttaja on tai on ollut kipu. Ehkä alkuperäinen kivun aiheuttaja on jo poissa, mutta kipu on ehtinyt aiheuttaa stressin, joka taas on aiheuttanut vatsavaivoja, jotka taas ovat aiheutteneet uutta kipua jne... Oravanpyörä on valmis.

Nyt täytyisi vain osata löytää keino hoitaa stressiä ja mahdollisia kipuja. Toivotaan, että jokin keino löytyy. Vinkatkaa kommenttilootaan jos teillä on vastaavia kokemuksia tai tiedätte jonkun vastaavan tapauksen. Mistä apu löytyi?

Muuten Tuikku on aivan ihana ja valloittava koira. Iloisempaa hännänheiluttajaa on vaikea löytää. Tuikku on tosi fiksu ja kiltti koira, sillä on mahtava persoona ja lisäksi sen kärsivällisyys ja lehmän hermot ovat ihailtavia ominaisuuksia (erityisesti mitä tulee Remuun, joka välillä koittaa koetella Tuikun kärsivällisyyttä kaikin mahdollisin keinoin.)

Are you talking to me?

Mutta toivotaan, että jokin selitys oireisiin löytyy ja Tuikku voisi jatkossa elää leppoisaa ja stressitöntä elämää täällä Remulassa :-) Niin, jos ei Remua otetan lukuun, se aiheuttaa varmasti stressiä ja harmaita hiuksia jatkossakin, niin meille kaksijalkaisille kuin nelijalkaisillekin. On se sellainen velikulta.