Kaapin pohjalla monta vuotta lepäillyt tekele muuttui vihdoin valmiiksi kesätopiksi. Topista oli neulomatta enää toinen hiha sinä vaiheessa kun oli hautautunut ufo-laatikkoon. En kuollaksenikaan muista, miksi tekele aikanaan ufoitui, ehkä epäilin siitä tulevan liian iso. No, se ongelma on tässä vuosien mittaan korjautunut parin elintasoliikakilon ilmestyttyä vyötärölle, nyt toppi on nimittäin just passeli.

1617773.jpg

Toppi on neulottu Novitan Maxi-langasta (muistaakseni lanka on Maxia, olen ostanut langat pussilankoina ja niissä ei ollut vyötteitä...) Puikot olivat kutoset, samoin kuin reunojen virkkaukseen käytetty virkkuukoukkukin. Malli on oma, varmaan vaikutteita siihen on otettu jostain mallista, mutta kun en yhtään muista mistä... Pahoittelen kuvan kehnoa laatua, otin sen Macin web-kameralla kun ei ollut oikeaa kameraa käsillä ja kotona unohdin kuvata.

Toppi on aika painava, 500 g luokkaa, täytyy punnita se vielä kun joskus muistaisi.

Eilen illalla sain edistettyä myös toisen ufon hävitystä. Se ufo nimittäin muuttuu takaisin langoiksi ja saa ehkä uuden elämän jossain toisessa muodossa - sitten joskus. Ihan lupaavasti siis on alkanut tämä FUFO-tempaus, toivottavasti tsemppi säilyy loppuun saakka.

---

Koirille kuuluu myös hyvää. Tuikku on toipunut leikkauksesta lähes ennalleen ja vauhti alkaa olla jo varsin päätä huimaavaa. Koirat ovat nyt saaneet nauttia kauniista kesäsäästä päivät pitkät kun miehekkeen kesälma alkoi, ja koko poppoo viettää aikaa pihahommien parissa. Illalla töistä tullessa vastassa onkin ollut ihan väsyneitä koiria, eikä lenkille ole tarvinnut lähteä kun vasta illalla ilman viilenettyä.

Eilen tosin olimme Remun kanssa agility-treeneissä, mutta kyllä huomasi koirasta, että väsy painaa eikä keskittyminen ollut ihanparasta a-luokkaa... Muutaman onnistuneen estesarjan saimme tehtyä, siinä se sitten olikin.  

Tuikku ehti aloittaa jälkikoiran uransa ennen leikkausta, olemme kokeilleet sen kanssa nyt ihmis- ja verijälkeä. Verijäkiharjoituksissa oli mukana myös Uusimaan toimittaja tekemässä juttua meidän yhdistyksestä ja jälkitouhuista. Juttu ei ole vielä ilmestynyt, joten en tiedä päästiinkö me mukaan juttuun, mutta sain toimittajalta pari kuvaa treeneistä. Tässä Tuikku jäljen päässä onnistuneen suorituksen jälkeen:

1617770.jpg

1617768.jpg

Kuvat otti Tuula Lukic, kiitos niistä! Laitan sitten linkin juttuun kun se lehteen saakka pääsee.

Tuikku on jo muutaman jäljen perusteella osoittautunut varsinaiseksi jäljestyslahjakkuudeksi. Tuikulle tehty verijälki oli tosi pitkä ekakertalaiselle, varmaan 2-300 metriä. Tuikku jäljesti tosi hienosti ja rauhallisesti. Välillä vaan pitii vähän pysähtyä empimään kun vähän jännitti. Verijälki voi olla koirlle aluksi pelottava kokemus kun ne eivät tiedä mitä sieltä jäljen päästä löytyy. Urhoollisesti Tuikku kuitenkin jäljesti ja se vaikutti todella helpottuneelta kun jäljen päässä odotti ihmisiä ja kupillinen lihapullia!