Työkaverini on innokas suomalaisen design-lasin keräilijä. Aluksi minua huvitti hänen intonsa ja jatkuva kirpputorien ja nettikauppojen kiertely. Mutta kuinkas sitten kävikään.

Huomasin pian itsekin kulkevan pitkin kirpputorin käytäviä lasinkiilto silmissä.

Olen tähän saakka omistanut vain muutaman kivi-tuikun ja jotain Iittalan käyttölaseja.

Viime viikolla tein ensimmäiset löytöni.

1313684869_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Löysin kaksi Markku Salon nappi-tuikkua huokeaan neljän euron kappalehintaan. Pakkohan ne oli ostaa kun halvalla sai... Sain vielä aiemmin mainitulta työkaverilta yhden lisää ja tuon kirjan lainaksi. Hän kun ilahtui kovasti, että sai vihdoin jonkun muunkin innostumaan harrastuksestaan... Huoks, mihinköhän tämä vielä johtaa? Pian meillä on loputkin kaapit täynnä minun aarteitani. Lanka-aarteethan eivät vielä viekään kun suurimman osan kaappitilasta.

Mutta jottei vallan totuus unohdu, niin mennään asiaan.

1313684884_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuvassa on peräti kolme valmistunutta projektia. Kaksi nopeaa pussukkaa, kodiksi uudelle puhelimelle. Langat jotain jämiä.

Sukat tein joululahjakoriin (juu, joulu on jo ihan kohta). Lanka on Hot Socksia, jota ostin edellisessa postauksessa mainitusta kaupasta. Tämän langan nimi taisi olla Spectra. Lanka muistuttaa tunnultaan kovasti Novitan uutta polkua, mutta on ohuempaa. Vähän epäilyttää noiden kulutuksenkesto, vaikka polamidia onkin mukana. Mutta kauniin väriset ne kyllä ovat.

Sukista tuli n. kokoa 39, mutta niihin meni vain 50 g lankaa. 100 g kerä piisaa siis hyvin kaksiin sukkiin jos ei tee kovin pitkiä varsia. Toki tuosta langasta saisi kauniin huivinkin.

Liina pöydällä on muuten mummon neuloma. Mummon peruja on myös seuraavassa kuvassa taustalla näkyvä ompelutarvikelaatikosto.

1313684895_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Laatikosto on ihana. Muistan miten lapsena availin laatikoston kerta toisensa jälkeen ja tutkin sisällä olleita aarteita.

Laatikostossa on vielä tänäänkin ne samat aarteet, kuten virkkaus- ja neuleohjeita jostain 50-luvulta, yhdet keskeneräiset vauvantossut ja paksu patalappu. Kun laatikoston avaa, tuntuu ihan selvästi mummolan tuoksukin. Se on ihana tuoksu, mutta toisalta tulee kauhean haikea olo siitä tuoksusta. On vieläkin niin kova ikävä mummoa.

Nyt laatikostossa on omiakin aarteita, kuten kaikki sukkapuikkoni. Saa nähdä löytyykö laatikostolle vielä joskus vuosien päästä uusi koti, jossa sen aarteita osattaisiin arvostaa. Sitten joskus kun itse en enää maallisia aarteita kaipaa.