Vihreää, valoisaa, lämmintä, raikasta. Se on kesä. Meillä tykätään.

Tänään on ollut erityisen kiva päivä, hain postista ylläripaketin, jonka voitin Harras harrastus -blogin arvonnassa. Ylläri olikin tosi mieluinen! Revin paketin malttamattomana auki jo autossa, jolloin mukana olleet namit katosivat parempiin suihin ennen kun pääsin kotiin, tässä loput paketista:

1243002738_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aivan upean värisiä lankoja, Tenneseetä ja Kamenaa, lisäksi herkullisen värisiä silmukkamerkkejä, jotka sulautuvat täydellisesti tulppaanin väreihin, katsokaa vaikka:

1243002716_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Täydellistä! Kiitos Lotta!

Kivelle pääsi kuvattavaksi myös uudet alpakanvillaiset sukat:

1243002594_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Langan olen saanut vyyhdillä ilman vyötettä, mutta se on luultavasti Metsäkylän alpakoiden villaa. Langassa on lampaanvillaa mukana, siksi se on hieman karhean tuntuista, mutta ihanan alkukantaista, langassa oli vähän olkiakin mukana. Väri on kauniin harmaa, tykkään sukista hirmuisesti, tuolle langalle sopii tuollainen yksinkertainen malli. Lankaa kului näihin vajaa vyyhti, ehkä 80 grammaa.

Neuloin sukat taas koneella. Minulla ei ole vieläkään Passapiin kuuluvaa langanohjainta, mutta mieheke askateli vanhasta tuolista sopivan telineen toisen koneen ohjaimelle, joten nyt neulominen sujuu sujuvasti Passapillakin.

Tällaisen vähäisen kokemuksen perusteella voin hieman vertailla neulekoneita jos jotain kiinnostaa tai jos on aikeissa hankkia koneen:

- Passapille plussaa siitä, että painoja ja kampoja ei periaatteessa tarvita, tosin esim. sukan kantapäätä neulottaessa apupainoja kuitenkin tarvitaan, muuten neulomisesta ei tule mitään
- Evassa/Brotherissa on selkeämpi ja helpommin seurattava kerroslaskija
- Evassa/Brotherissa lukkojen käyttö on ehkä hieman helpompaa, tai sitten se on vain tottumiskysymys...
- Passap on omiaan juuri tällaisissa pyöröneuleissa, kuten sukissa. Evalla sukkia voi neuloa pyörönä vain jos tekee resorin jälkeenpäin käsin. Lisäksi Passapilla silmukan säätäminen on 2-tasoneuleissa helpompaa kun Evalla.
- Passapilla ei voi neuloa pitsiä

Muitakin eroja on, mutta ne riippuvat myös koneiden mallista ja iästä. Tuossa Passap-mallissa joka minulla on ei ole reikäkortti- tai muuta kuvionneulomismahdollisuutta, Evassa on. Passapilla ei myöskään voi neuloa kuin yhtä väriä kerrallaan.

Sitten pääsemme postauksen pakolliseen koiraosuuteen.

1243002694_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"Kaiva sinä minä tässä haukun." Toteaa Remu. Viime viikonloppuna olimme mökillä. Tuikku vietti koko päivän rannassa kaivellen onkaloita rantamutaan. Sen se oli kyllä näköinenkin kun olimme lähdössä kotiin... Remu ei tajua miksi pitäisi kaivaa ja siksi hän tyytyy haukkumaan vieressä. Pääasia kai oli että viihtyivät.


1243002705_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"Ei mulla mitään asiaa oo, kunhan molotan" sanoo Remu ja rientää jo seuraavaan paikkaan pahantekoon.

1243002728_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuikulla olisi paljonkin asiaa, se voisi kertoa siitä miten se viime lauantaina karkasi kun olimme mummolassa kylässä ja jäi melkein auton alle. Sitten se voisi kertoa, että se näki sellaiseen kyyttönin yksi päivä ihan lähietäisyydeltä  ja kuinka mamma ei päästänyt sitä tekemään lähempää tuttavuutta sen kyyttönin kanssa, vaikka Tuikku ihan varmasti olisi näyttänyt sellaiselle mokomalle madolle taivaan merkit.

Sitten se voisi kertoa siitä kun eläinlääkäritäti otti siitä hirmuisen putkellisen verta ja lähetti jonnekin laboratoorioon. Ja sitten muutaman päivän päästä se eläinlääkäritäti soitti ja sanoi, että Tuikulla on allergia.

Tuikku ei tajua mikä se sellainen allergia* on ja siksi se ei viitsi kertoa, vaan jatkaa vaan luun syöntiä.

* tässä tapauksessa allergia on yliherkkyyttä kaikille sisäilman epäpuhtauksille, kuten pölylle, ihmishilseelle, hiivoille ja homeille, ruokapunkeille (niitä on teollisesti valmistetuissa koiranruoissa). Eli Tuikku on allerginen ihmisille ja ihmisten kodeille sekä koiranruoalle. Ei ole helppoa pienen koiran elämä, kun noita edellämainittuja on vähän vaikea vältellä. Onneksi allergianoireita voidaan lääkkeellä ja ahkeralla siivouksella helpottaa. Ja onneksi Tuikku on jo tottunut raakaravintoon, sitä se sitten jatkossa vaan saa. Ulos Tuikkua ei laiteta asumaan, vaikka se allerginen onkin, siitä seuraisi varmaan henkisiä traumoja ;-)

Näillä mennään nyt ja ollaan kiitollisia, että maailmassa on hyviä ja asiantuntevia eläinlääkäreitä, jotka oikeasti osaavat paitsi käsitellä eläimiä, myös auttaa ja kuunnella.

Voin lämpimästi suositella Söderkullassa sijaitsevan Sipoon eläinlääkäriaseman palveluita. Eläinlääkäri Marja Kosonen on todella pätevä ja osaava. Varmasti käytän molemmat koirat jatkossa hänen vastaanotollaan, jos vaan mahdollista.

1243002678_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mutta nyt jatketaan kesästä nauttimista!