Jihaa, punainen villapaita on valmis. Se valmistui jo eilen illalla, mutten ole ehtinyt vielä höyryttää sitä. Kuvia sitten kun saan sen viimeisteltyä.

Muuten viikonloppu on mennyt Remun kanssa metsässä rämpiessä. Tänään kävimme Vihdissä saakka harjoituksissa ja siellä menikin koko päivä.

Remun ongelmana koiraetsinnöissä on viime aikoina ollut se, että se on koiran jäljen sijaan valinnut ihmisen jäljen. Tänään Remulle laitettiin maaliin Ilo, jota Remu suorastaan rakastaa. Ilo meni maaliin pitkässä liinassa, jotta koiran jälkien ja ihmisten jälkien väliin jäisi paljon matkaa. Ilo onneksi toimi juuri kuten toivoimmekin ja juoksenteli omia polkujaan kaukana ihmisten jäljistä.

Remu jäljesti tänään loistavasti. Se nosti jäljen tosi hienosti, vaikka haju annettiin sille parikymmentä metriä ennen jäljen alkua.

Metsässä Remu meni tarkasti Ilon jäljissä, eikä se kertaakaan valinnut ihmisen jälkeä niissä kohdin, joissa koiran ja ihmisen jäljet menivät ristiin. Tämä oli helppo todeta kun jäljet näki lumisessa maastossa.

Kun Remu oli johdattanut meidän Ilon luo, päästettiin Ilo ja Remu vielä palkinnoksi leikkimään keskenään ja ne saivat juosta vapaana metsässä koko matkan autoille. Remu oli tosi onnellinen, sen koko olemus oikein loisti.

Tosi hyvä mieli jäi harjoituksista. Nyt täytyy vaan etsiä Remulle lisää sellaisia maalikoiria, joista se pitää, niin saadaan etsintämotivaatio kohdalleen ja varmuutta etenemiseen.

Illalla Anna kävi vielä hieromassa Tuikkua, joten sekin sai osakseen ansaittua huomiota. Tuikku oli taas muutamasta kohdasta tosi kipeä, mutta vetristyi käsittelyn myötä.

Nyt molemmat koirat nukkuvat tyytyväisenä, joten taidanpa viettää loppuillan kilistellen puikkoja hyvällä omatunnolla.