Kävimme eilen Tuikun kanssa osteopaatti Leena Piiran vastaanotolla. Tuikku on kärsinyt epämääräisistä kipuoireista koko sen ajan kun se on meillä ollut ja tilanne on vain pahentunut ajan kuluessa.

Olemme käyneet usealla eläinlääkärillä ja Tuikkua on tutkittu ja kuvattu pitkin talvea. Mitään epänormaalia ei tutkimuksista ole kuitenkaan löytynyt.

Jonotin useita kuukausia päästäkseni Leenan vastaanotolle ja kyllä kannatta jonottaa.

Leena huomasi heti, että Tuikun selkäranka on ihan mutkalla kun laitoimme sen istumaan. Mitä enemmän Leena tutki, sitä enemmän löytyi epänormaaliuksia. Ranka on kahdesta kohtaa mutkalla, lavat ovat aivan jumissa ja väärässä kohdassa, kaula on jumissa, ristiluu on tosi kipeä, vasen lonkka on todella löysä jne.

Leena sanoi, että kyseessä on toiminnallinen häiriö, joka on saanut alkunsa kovasta iskusta joskus kauan sitten. Leena epäili, että koko vaiva on saanut alkunsa lonkasta. Tuikku on alkanut varoa lonkkaa, joka on aiheuttanut lihasten jumiutumisen ja ongelmia selkärangassa. Sitten ongelmat ovat levinneet ja siirtyneet yhä pidemmälle ja pidemmälle.

Tuikku ei ole näemmä enää pitkään aikaan liikkunut normaalisti, se ei käytä lantiota ollenkaan takajalan liikuttamiseen ja se taas on aiheuttanut sen, että Tuikku pitää oikeaa takajalkaansa miten sattuu eikä oikein enää tiedä missä sen kuuluu olla. Tämä taas on aiheuttanut ongelmat ristiluuhun

Leena manipuloi Tuikun rankaa ja venytti paikkoja yli tunnin ajan. Tuikusta näki että kipeää kävi kovasti, ja jos sille olisi annettu mahdollisuus olisi se lähtenyt paikalta välittömästi. Hienosti Tuikku kuitenkin antautui käsittelylle ja ihan vähän rentoituikin välillä.

Leena sanoi, että Tuikun täytyy nyt käytännössä opetella kävelemään uudestaan. Siksi saimme ohjeeksi Tuikun kanssa käydä lyhyillä hihnalenkeillä, joilla Tuikkua ravitetaan tasaiseen tahtiin. Lisäksi Leena suositteli akupunktiota terävimmän kivun poistamiseksi ja hierontaa.

Seuraavan ajan saimme Leenalle toukokuuksi. Siihen asti yritämme noudattaa tiukasti Leenan liikunta ja ravinto-ohjeita ja yritämme myös päästä sinne akupunktioon. Hierontaa jatkamme tietysti myös.

Leena sanoi, etteivät vammat hetkessä parane, niin pahaksi se on pikkuhiljaa päässyt menemään. Mutta onneksi sentään "vika" löytyi ja sille voidaan tehdä jotain.

Käsittelyn päätteeksi Tuikku kävi istumaan lattialle. En ole koskaan nähnyt sen istuvan niin, siis etujalat niin lähellä takajalkoja. Tällainen maallikkokin näki eron selvästi.

Tästä kuvasta näkee hyvin, miten eri lailla Tuikku ja Remu istuvat normaalisti:

Tuikun etu- ja takajalkojen välillä on hirmuinen välimatka. Leenan mukaan Tuikku oli yksinkertaisesti niin jumissa, ettei se voinut istua normaalisti.

Tämä myös selittää sen, että jos Tuikkua ei pyydä istumaan vaan se istuu itse, tekee se sen näin:

tai näin:

Tuikku siis nojaa johonkin ja työntää takajalat suoraksi. Kaikki paino on etujaloilla joka selittää sen miksi lavat ovat niin jumissa.

Tuikulla on myös valtavia kuona-ainekertymiä ympäri kroppaa, painonnousu ei olekaan kokonaan sterisaation jälkeistä lihomista, vaan osaksi nestettä ja kuonaa.

Uskomatonta, että jo yhden käsittelykerran jälkeen liikkuvuus oli parantunut niin paljon, että istuma-asento oli jo lähes normaali. Hyvä, etten purskahtanut itkuun kun näin sen valtavan eron. Siinä vasta tajusin, miten tuskaista Tuikulla on varmaan ollut. Nyt kun katson noita kuvia ja mietin Tuikun käyttäytymistä joissain tilanteissa, ymmärrän miksi se valitsee tehdä asiat tietyllä tavalla. Aiemmin luulin, että Tuikun hassut asennot ovat vain osa sen persoonaa.

Illalla Leenan käsittelyn jälkeen Tuikku oli tosi tuskaisen oloinen, varmaan kävi kipeää sellainen käsittely. Yhden Rimadylin jälkeen Tuikku kuitenkin rauhoittui ja nukkui ihan hyvin. Aamulla Tuikku oli selvästi aika jäykkä, mutta nyt jo ihan normaalin oloinen.

Nyt sitten vaan yritämme tehdä kaikkemme jotta Tuikun olo helpottuisi. Toivottavasti se jossain vaiheessa olisi täysin kivuton ja voisi nauttia koiran elämästään ja liikkumisen vapaudesta.

Uskomattomat taikakäden sillä Leenalla kyllä on. Onneksi täällä maan päällä on hänen kaltaisiaan taitureita.

---

Sain tunnustuksen Lankavimma-blogin Tiinalta. Kiitos kovasti!

Yritän myös jatkossa kirjoittaa enemmän asioista, joista tulee hyvä mieli, tuntuu että viime aikoina sitä hyvää mieltä on ollut välilä vaikea tavoittaa. Mutta hienoa, että silti jaksatte täällä käydä. Kaikki kommentit lämmittävät ja tuovat minulle hyvän mielen. Täytyisi myös itse kunnostautua kommenttirintamalla, yleensä vain selaan blogit nopeasti läpi ja päätän jättää kommentin sitten myöhemmin. Ja sitten se tietysti unohtuu.

Haluaisin laittaa tunnustuksen eteenpäin Kaisalle, joka osaa niin osuvasti ja nasevasti kirjoittaa parsonperheen arjesta sekä Kirsille, jonka kirjoitukset saavat minut aina hymyilemään. Voisin nimetä 100 muutakin blogia, mutta olen nyt laiska ja jaan vain näille kahdelle.

Hauskaa viikonloppua kaikille!