Eräs tammikuinen perjantai-ilta: Nyt pitää saada itselle jotain jotain kivaa, ja äkkiä! Taidanpa tekaista itselleni sen neulepuseron, jonka olen halunnut neuloa jo jonkin aikaa. Langatkin olivat jo valmiina ja edessä kokonainen vapaa viikonloppu, siis eikun neulekone esiin ja tuumasta toimeen.

33017.jpg

Langaksi olin valinnut Sisun, jota ostin hiljattain Lankatalon alennusmyynnistä. En ollut aikaisemmin neulonut siitä mitään, joten projekti täytyi tietenkin aloittaa tiheyskokeiluilla ja mallitilkulla. Olin tällä kertaa todella perusteellinen ja jopa pesin mallitilkun ennen silmukkatiheyden laskemista. (Yleensä olen laiska ja vain höyrytän tilkut.) Aamulla pääsin tekemään laskelmia ja viimeistelemään suunnitelmiani.

33018.jpg

Puolilta päivin oli ensimmäinen miehustakappale jo työn alla.

33014.jpg

Neulominen sujui hyvin ensimmäiset kaksikymmentä kerrosta... Sitten alkoi neljä tuntia kestänyt tuskien taival, johon liittyi rikkoitunut neula, huonosti neuloutuvat reunasilmukat, kauhean työläät kavennukset, jatkuva langan loppuminen (kuka keksi laittaa langat 50 g keriin?), putoilevat silmukat ja hermojen kiristyminen. Lopuksi koko roska tippui neuloilta toiseksi viimeisellä kerroksella. Arvatkaa mitä sitten tapahtui?

Ei, neulekone ei lentänyt ovesta pihalle, vaikka sekin ajatus kyllä kävi mielessäni... Yritin ajatella positiivisesti ja tuumin, että voin poimia silmukat puikolle ja neuloa käsin viimeiset kerrokset, olinhan sentään äheltänyt homman kimpussa monta tuntia.

33013.jpg

Valmiissa kappaleessa oli kuitenkin niin paljon korjattavaa, että ajattelin sen korjaamiseen kuluvat toiset neljä tuntia. Niimpä sille kävi näin:

33015.jpg

Jaa, mitä tästä opimme? Jos haluan saada itselleni jotain kivaa äkkiä, täytyy se käydä kaupasta ostamassa.