Kiitos kaikille ihanista kommenteistanne! Remu näyttää voivan jo tosi hyvin, eikä se kiinnitä enää mitään huomiota takapäähänsä. Uskallan jo toivoa, että säikähdyksellä selvittiin kun kerran antibiootit purevat niin hyvin.

Nyt jo vähän naurattaakin tämä koirasairaalan ylläpito. Aamulla Remulle kolme lääkettä. Hyvin on juu oppinut bongaamaan ne herkkujen sisältä ja sitten käydään kissa ja hiiri leikkiin: Remu sylkee pillerit pihalle ja minä tungen niitä seuraavan lihapullanpalan sisään ja taas sama uudestaan. Välillä joudun tunkemaan pillerit suoraan kurkkuun kun ei suosiolla mene. Nyt se pirulainen on jo oppinut olevinaan nielemään ne ja sitten sylkeekin vähän ajan päästä pois. Vahdi siis vielä viisi minuuttia lääkkeen antamisen jälkeen että kaikki meni alas.

Ja illalla sama uudelleen. Ja Tuikulle Atopika. On muuten hillittömän kokoinen kapseli ja se pitäisi saada koiran kurkusta alas ehjänä. Ei mahdu minkään herkun sisään ja lisäksi haisee todella karmivalle. Ei jää muuta vaihtoehtoa kun kita levälleen ja lääke kurkkuun. Ei ole mukavaa, koiralle eikä omistajalle.

Olisiko se oikeasti vaikeaa tuotekehittää sellaisia lääkkeitä jotka maistuisivat koiralle? Tai tehdä niistä edes kohtuullisen kokoisia?

Onneksi allergialääkkeet sentään tuntuvat tehoavan eikä Tuikku ole ainakaan enää nuollut takamustaan. Karvan laatu on vieläkin omituisen karkea, mutta sen muuttuminen luultavasti viekin aikaa. Eikä se edes välttämättä liity mitenkaan allergiaan.

Ensi lauantaina Tuikku pääsee taas Piiran käsittelyyn ja sitten kuullaan mikä on selän tilanne, toivotaan että sekin olisi mennyt parempaan suuntaan.

Jottei nyt ihan sairaskertomukseksi menisi niin loppukevennykseksi video, jossa terrierit ovat elementissään. Huomatkaa Remun rooli sivuosanesittäjänä, herralla ei ollut mitään asiaa koskea "saaliiseen" :-)

 

Ratakiskoakohan niille pitäisi ostaa leluiksi että edes hetken kestäisivät ehjänä...?