Varoitus, tämä kirjoitus sisältää paljon kuvia ja on pitkä kuin nälkävuosi.

Enkä mie oo mitään ees ehtinyt neuloa tai virkata. Joten tänään luvasssa jotain ihan muuta...

Viikonloppu vierähti kaverin polttareissa, joita vietettiin iloisessa Itä-Suomessa. Taksimatkalla Imatralta Ruokolahdelle sain ihailla ehkä Suomen kalleinta parkkialuetta:



Venäläisiä autonkuljetusautoja oli moottoritien laidoilla parkissa silmänkatamattomiin. Onneksi loppupäivän maisemat olivat paljon kaunimpia.

En uskalla laittaa enempää kuvia polttareista kun en huomannut kysyä lupaa muilta paikalla olleilta. Joka tapauksessa hauskaa oli, sää suosi ja seura oli mitä mainiointa. Olimme mm. täällä, täällä ja täällä. Vauhtia ja vaarallisia tilateitakaan ei näistä kemuista puuttunut, mutta kaikesta selvittiin ilman fyysisiä tai henkisiä vaurioita :-)

Sunnuntaina kotimatkalla poikkesin Korialla Novitan tehtaanmyymälässä. Lieko vähän edellinen ilta vielä painanut päälle, mutta en jaksanut oikein keskittyä ja matkaan tarttuivat vain nämä langat:



Uutta Polkkaa piti ottaa kokeiltavaksi ja Woolit lähtivät mukaan joulupukin konttia varten. Hiplailin myös uusia luxus-lankoja, mutta ne olivat liian kalliita hätäpäissään ostettaviksi. Päätinkin, että ostan vasta sitten kun ensin tiedän mitä niistä voisi tehdä. Pussilankoja ja tarjouksia oli aika vähän eikä mitään mieleistä sattunut silmään.

Koirat olivat olleet kiltisti sillä aikaa kun minä hippaloin maailmalla. Mitä nyt olivat vahtineet taukoamatta ikkunassa tai ulkona ollessaan portin luona josko pian tulisin kotiin... Paikkasin poissaoloni tarjoamalla koirille tänään elämysmatkan lähimetsään. Sieltä löytyikin kaksi mutaista suolampea, joihin kumpaankin oli ihan pakko mennä kylpemään... Remukin innostui Tuikun vanavedessä veteen ja loikki siellä niin tohkeissaan että jossain vaiheessa koko koira oli ihan umpsukkelissa... Aikaisemmin Remua ei ole paljon suolammikot kiehtoneet.

Tuikku ymmärtää hienona neitina mutakylpyjen päälle ja kaivoi ja kieri onnellisena mudassa... Oli melkoinen työ saada se ensimmäisestä lammikosta pois ja siinä vaiheessa kun se äkkäsi sen toisen lammikon ajattelin jo, ettemme pääse kotiin enää koko iltana... Onneksi neiti suostui sentään lopulta tulemaan pois mutakylpylästään.

Tässä kaverukset turvallisesti kotipihalla:



Tuikku on tukevoitunut melkoisesti leikkauksen jälkeen. Asiaa ei yhtään helpota se, että neiti syö kaiken minkä edestään löytää. Omien ruokiensa lisäksi se pistelee poskeensa myös Remun ruoat heti jos silmä välttää... Täytyy laatia Tuikulle nyt vähän tiukempi ruokavalio ja muistaa vahtia, että sitä ruokaa syödään vain omasta kupista.

Itse pääsen pian herkuttelemaan puutarhan vähäkalorisilla antimilla, kaikenlaista namia kasvaa puiden ja pensaiden oksilla:


Kirsikoita


Luumuja


Herukoita


Karviasia

Olen myös yrittänyt kasvattaa jotain hyödyllistä kasvihuoneessa ja kasvimaalla. Tänä vuonna kasvimaalla kasvaa kylläkin pääasiassa rikkaruohoja... Porkkanat eivät onnistuneet lainkaan ja sipulitkin vähän huonosti, kolme herneen versoa sain nousemaan:



Aika vaatimatonta, kylvin sentään kolme riviä niitä hemmetin herneitä...

Yksi kurpitsa kuudesta lähti edes vähän kasvamaan, mutta ei siitä varmaan mitään satoa saada:



Kasvihuoneessa kasvaa sentään jotain:


Kesäkurpitsaa ja tomaattia

Mutta kuinka ihmeessä saan aina aikaan näin epäilyttävän näköisiä kasviksia?



Mikä ihme tuota yhtä tomaattia vaivaa?!

Ensi talven lupaan viettää puutarhaoppaita selaillen, ehkä vielä joku kesä saan aikaan ihan oikean sadon niin kasvihuoneesta kuin kasvimaaltakin...

Ja tämän raskaan tarinan loppukevennykseksi kuva puutarhatontuista:



Ja poseerauskuva meidän perheen kauniista neidistä:



Nyt nukkumaan, jotta jaksaa taas aamulla vääntätyä sorvin ääreen...