Jatketaan nyt näillä talvi aiheisilla otsikoilla kun mitään järkevämpää ei irtoa... Lumet tosiaan hävisivät loppuviikon aikana eikä kinoksista ole enää jäljellä kuin lämpäreitä siellä täällä.

Kaivoin pitkästä aikaa neulekoneen esiin kaapin perukoilta ja viritin sen valmiuteen. Hyvin kaveri oli kaapissa säilynyt, ainoastaan yksi neula oli jostain syystä vääntynyt. Testailinkin konetta eilen hieman ja neuloin muutamia nopeita ja aivottomia juttuja, niistä lisää myöhemmin kun saan ne viimeisteltyä.

Eilen oli myös harkat. Menimme sinne Remun kanssa urhoollisesti vesisateesta ja tuulesta piittaamatta. Jatkossa kyllä harkitsen tarkkaan vienkö Remua enää harjoituksiin noissa olosuhteissa. Remu paleli kovasti manttelista huolimatta ja oli tosi kurjan ja kärsivän näköinen. Harrastuksen olisi kuitenkin tarkoitus olla koirasta kivaa, eikä se eilen ihan siltä näyttänyt.

Oman jäljestysosuutensa Remu hoiti hienosti ja motivoituneesti, siinä vaiheessa ei kylmyyttä tai sadetta huomannut. Mutta kun olimme maalilla ja hämäyskoirana niin kurjuus maksimoitui. Yritin kyllä pysytellä liikkeellä koko ajan jottei kylmä yllättäisi, mutta kurjaa se oli silti, märässä loskassa tarpoa.



Harjoituksen päätteeksi kuivasin Remun ja käärin sen peiton sisään takapenkille, siellä pikkuinen köllötti tyytyväisenä koko kotimatkan. Remu osaa kyllä ottaa ilon irti erityiskohtelusta, yleensä se joutuu matkustamaan takakontissa häkissä. Nyt sillä oli peiton sisällä niin mukavaa että kun pääsimme kotiin niin herra ei olisi tullut autosta ulos ollenkaan!

Hassu otus.

Oho, lunta tuli sitten kerta heitolla ihan riittävästi. Saksalassa on vietetty jännittäviä hetkiä aamuisin kun autoja on lapioitu hankien keskeltä ja työnnetty pois milloin mistäkin kinoksesta. Olen tällä viikolla ollut pinteessä jo kolme kertaa. Kerran pääsin pinteestä omin voimin, kerran tarvitsin naapurin sedän apua ja viimeeksi tänä aamuna mieheke joutui työntöpuuhiin.

Kyllä maalla asuminen on sitten mukavaa. Varsinkin kun oman pihan lisäksi lumityöt täytyy tehdä pihatieltä, joka on n. 50 metriä pitkä. Ja ei, meillä ei ole traktoria tahi lumilinkoa. Kola vaan. Ja lapio.

Mutta ei se mitään, ainakin kunto kasvaa lumikinoksia vastaan taistellessa. Nyt tosin sataa vettä ja kinokset hupenevat tasaiseen tahtiin, joten lumihuolet taitavat olla ohi vähäksi aikaa. Toivottavasti samalla häviävät myös jatkuvat sähkökatkot, jotka ovat vaivanneet meitä koko viikon.

Harmittaa, etten ole kotona päivänvalon aikaan, nietoksista olisi saanut mahtavia valokuvia. Lisäksi olisin saanut paljon materiaalia koottua "Hauskoihin kotivideoihin" lähetettäväksi kun koiraparat yrittävät parhaansa mukaan edetä upottavassa umpihangessa... Varsinkin Tuikulla on ollut hankalaa, kun sen täytyy aina päästä tekemään tarpeensa mahdollisimman kauas tiestä. Eilenkin iltalenkillä se kävi varmaan toistakymmentä kertaa kahlaamassa penkoissa kun sopivaa paikkaa ei tahtonut löytyä. Välillä raukka ei millään meinannut saada itseään puskettua ojasta takaisin tielle kun lunta oli niin mahdottomasti.

Koiranhierontakurssi oli ihan mahtava! Suosittelen lämpimästi. Tiina hieroi Tuikkua kurssin aikana ja huomasi, että Tuikun selkä on ihan jumissa. Tuikku murisikin vähän, eli ilmeisesti selkä on tosiaan kipeä. Täytyy nyt tutkituttaa paremmin se selkä ennen kuin alan itse edes hieroa sitä, etten vahingossa vahingoita sitä lisää.

Tavallaan oli helpotus, että Tuikun selästä löytyi vikaa, koska se saattaa selittää osan muista epämääräisistä oireista joita Tuikulla on. Sellaiset epämääräiset oireet ovat pahoja kun mitään varsinaista syytä niille ei löydy, mutta oireet kuitenkin ovat olemassa ja selvästi vaivaavat koiraa.

---

Työkaveri vaihtoi työpaikkaa ja hänen läksiäisiään vietettiin tällä viikolla. Neuloin läksiäislahjaksi hänelle tällaisen pipon:



Malli on oma, ensin 2x2 ribbiä alareunassa ja sitten 4x2 ribbiä kavennuksiin saakka. Kavennukset tein ihan fiilispohjalta, en yhtään muista missä kohtaa ja miten tiheästi... Lanka on Sisu Glitteriä, jota kului pipoon vähän alle 50 g

Puikot olivat 2 mm, silmukoita oli aluksi 136 ja 4x2 ribin kohdalla 138. Näillä silmukoilla tuli naisen päähän sopiva pipo.

Tässä vielä lähikuva neuloksesta, josta ehkä paremmin näkyy tuo langan kimallus:



Tosi ihanaa lankaa muuten! Tekisi mieli käydä hamstraamassa sitä vähän lisää...

Meillekin tuli viimein pakkasta ja vähän lunta. Lunta on vain muutama milli, mutta sen verran kumminkin, että maa on valkoinen.

Koira eivät tunnu pahemmin välittävän siitä onko lunta vai ei, mutta ainakin niistä on kivaa kun ei ole märkää.

Tässä otteita koirien aamupainista:


Ensin kierrätään toista kuin kissa kuumaa puuroa...


Sitten vähän lämmitellään...


Lopulta ottelu voi alkaa...


...päättyäkseen yhtä nopeasti kun alkoikin. Nyt ollaan taas kavereita :-)

Tänä viikonloppuna meillä ei olekaan luvassa harkkoja, vaan koirat saavaat huilia. Minä sen sijaan en huili, vaan osallistun intensiiviselle koiranhierontakusssille. Eilen illalla meillä oli luento-osuus ja huomenna saamme harjoitella oppeja käytännössä.

Tuikku saa tulla huomenna mukaan käytönnön osuudelle, se varmaan malttaa rauhoittua paremmin käsiteltäväksi kuin Remu. Toivotaan, että oppi uppoaisi kovaan kaaliini, niin saisivat koirat sitten nauttia säännöllisestä hieronnasta jatkossa. Jos sen verran edes oppisi, että osaisi tunnistaa mahdolliset kipupisteet ja jumitukset, joita voisi sitten pyytää oikean hierojan käsittelemään.

----

Sain tällaisen tunnustuksen Evalta, kiitos!



Sen voisi laittaa eteenpäin viidelle seuraavalle, mutta niiden viiden nimeäminen kaikista parista sadasta blogisuosikista tuntuu mahdottomalta tehtävältä, joten annan sen kaikille suosikeilleni, olkaa hyvä :-)

Omituinen flunssa on miltei selätetty, vain hienoinen aalloittain ilmenevä päänsärky kummittelee yhä. Onneksi se on niin lievää, ettei estä elämistä.

Tänä aamuna meidän pihalla tepasteli ylväs herrasmies, mistä lie saarivaltiosta tullut?



Ai, sehän onkin vain Remu uudessa irlantilaisneuleessaan :-)

Remun palmikkopusero:
ohje: Drops (muokkailin vähän alkuperäistä ohjetta, lisäsin silmukoita palmikoiden väliin ja tein helman lyhennetyillä kerroksilla, johon jatkoin resorin suoraan.
lanka: BBB vauvalanka (merinovillaa) 2-kertaisena, n. 150 g
puikot: nro 4



Huomaatteko virheen selän palmikoissa? Paikalle pyyhältänyt laaduntarkastaja ei huomannut, lieko niin huumaantunut Remun herrasmiesmäisestä olemuksesta :-)

Puserosta tuli tosi hieno, nyt vain odotellaan niitä pikkupakkasia ja kuivaa keliä, jotta voisimme käyttää puseroa, eihän sitä nyt voi kurakelillä pitää, jottei likaannu...

---

Pääsin molempien koirien kanssa Marja Huovilan vetämälle koiraetsintäkurssille. Tosi hienoa! Marja on kehittänyt koiraetsinnän harjoitusmenetelmän ja hän on omien koiriensa kanssa ollut etsimässä kymmeniä kadonneita koiria. On tosi hienoa päästä niin kokeneen ihmisen oppiin.

Meillä oli tänään ekat treenit. Tällä kertaa mukana oli Tuikku. Tuikun jälki oli tosi pitkä (melkein kilometrin) ja siinä oli paljon tahattomia häiriöitä (meluavia lapsia, toisen koiran haukuntaa, lähellä kulkeva auto). Lisäksi maasto oli vaikea, sellainen, jossa risteili paljon polkuja edestakaisin. Maasto on Porvoolaisten koiranulkoiluttajien suosiossa, joten siellä oli paljon muiden koirien hajuja.

Tuikku jäljesti kokonaisuutena tosi hienosti. Huomasin, että "umpimetsässä" se kulkee tosi varman oloisesti, polut yms. joissa on paljon muita hajuja, ovat sille vaikeita. Muutamassa kohdassa jouduin auttamaan Tuikkua eteenpäin näyttämällä sille oikean suunnan. Mutta esim. hiekkatien ylityksen Tuikku hoiti hienosti itse.

Ilmaisu sujuu Tuikulta mallikaasti: kun se huomaa maalikoiran se tulee hienosti minun luokseni ja ymmärtää, että tehtävä on suoritettu ja on palkinnon aika. Nyt täytyy vain yrittää saada Tuikku ilmaisemaan maalikoira vähän aikaisemmin, tällä kertaa se meni hieman liian lähelle.

Opin jo paljon uusia juttuja, vaikka tämä oli vasta eka treenikerta Marjan kanssa. Puhuimme paljon tuulen suunnan merkityksestä, hajun leviämisestä kun on matalapaine/korkeapaine, ilmaisun opettamisen tärkeydestä, oman koiran lukemisen opettelemisesta jne...

Parin viikon päästä on Remun vuoro päästä kurssille, tuskin maltan odottaa :-)

Minuun iski omituinen flunssa. Ei kuumetta, ei nuhaa. Vaan jatkuva päänsärky ja yleinen voimattomuus. Joka lihakseen koskee. Päätin jäädä tänään kotiin huilaamaan, jospa runsas uni auttaisi ja veisi taudin mennessään.

Olimme koirien kanssa viime viikonloppuna retkellä kotiseudulla. Kummipoika täytti jo kokonaisen vuoden ja kävimme juhlimassa hänen synttäreitään. Koirat tosin saivat odottaa autossa juhlien ajan - kolme alle metrin mittaista ja kaksi lapsiin tottumatonta parsonia samassa tilassa tuntui liian suurelta riskiltä...



Veljen muksut olivaat kasvaneet kovasti sitten viime näkemän ja nuorempikin käveli jo kovaa vauhtia. Isosisko auttoi kovasti lahjojen avaamisessa ja oli muutenkin varsin touhukas ja puhelias nuori neiti. Pitäisi kyllä käydä useammin heitä katsomassa.

Juhlinnan lisäksi ehdimme käydä koirien kanssa monella pitkällä lenkillä lapsuuden maisemissa.  Kyllä Vuoksi on sentään joki verrattuna Porvoon puroon ;-) Koiratkin tykkäsivät ja kävivät vähän kahlaamassakin joessa - ja vaanivat uhkarohkeita sorsia, jotka uskaltautuivat melko lähelle pullanmurujen toivossa. Onneksi sorsat sentään älysivät pysyä pikku petojen ulottumattomissa ja sorsanhengiltä säästyttiin... Kameraa en älynnyt lenkeille ottaa mukaan, mutta ehkä ensi kerralla.

Lenkkeilyn lisäksi koirat saivat nauttia useista kyläpaikoista ja jatkuvasta paikasta toiseen siirtymisestä. Tämän seurauksena minulla oli autossa melko väsynyt parivaljakko kun ajoin sunnuntaina kotiin. Ei tarvinnut kovin kummoista aktivointia enää illaksi keksiä.

---

Huomasin jokin aika sitten, että Remu alkaa vääntelehtiä ja piehtaroida aina kun sille on ollut Jussi-paita jonkin aikaa päällä. Diagnoosi -> Nalle-lanka kutittaa herran herkkää hipiää. Ja koska Remu palelee tosi helposti kun on kylmää, niin täytyyhän sillä olla villpaita.

Ei siis muuta kun etsiskelemään vauvalankaa kaappien kätköistä ja uutta paitaa puikoille:



Tällä kertaa päädyin muhkeisiin palmikoihin. Malli on Dropsin ja lanka on 2-kertaista BBB Merinovillaa. Väri ei ole paras mahdollinen käytännöllisyyttä ajatellen, mutta voihan puseron aina värjätä jos siltä tuntuu. Tämän langan ei ainakaan pitäisi kutittaa.

Kun saisi tämän valmiiksi, odottaisi kaapissa langat pariin tilausvillapuseroon. Lanka on alpakkaa ja mallit puseroihin saan kehitetllä itse. Hauskoja projekteja on siis tiedossa :-)

Kuukausista pimein. Ja kuvat sen mukaisia. Koittakaa kestää.



Tämä möykky on pipo. Lanka on Novitan Foxia, sitä kului tähän koko kerä, eli 100 g. Malli on ihan tavis, eli 40 s, putkea ja sitten sauma ylös kun lanka loppuu. Pipo on jo ollut käytössä ja lämpimäksi todettu.

Sitten vuorossa on sukkia:



Huomatkaa uudet sukkaplokit! Tilasin sukkaplokit Liinalta, mukana tuli myös hienot puikkomitat. Minusta näissä sukkaplokeissa on ideaa, ne on valmistettu kokonaan kierrätysmateriaalista, niissä on extrana puikkomitat ja hintakin on varsin kohtuullinen.

Sukat on neulottu Sisu Galaxy langasta, puikot oli 2,5 mm Addin pyöröt. Sukat ovat ihan eri väriset, vaikka lanka on samaa värjäyserää. Aion kyllä käydä valittamassa lankakaupassa, eihän tällainen pelii vetele... Lankaa näihin 37 kokoisiin sukkiin kului about 60 g.

Seuraavaksi koirien tunnelmat eräältä illalta. Tässä Tuikun mielipide marraskuun vietosta:



Samaan aikaan toisessa päässä sohvaa:



Tässä kuussa ollaan oltu paljon sisällä. Ulos ei huvita mennä kun on märkää ja pimeää ja viime päivinä myös kylmää. Onneksi koirat ovaat samaa mieltä kanssani. Sohva on paras paikka viettää aikaa näinä ankeina aikoina.

Täällä ollaan vielä, vaikka hiljaista onkin ollut. Neulesuma alkaa pikkuhiljaa purkautua ja takan päällys putsaantua. Eilen sain valmiiksi yhdet sukat, mutta niitä ei voi esitellä ennen kuin saan uudet sukkablokit postista, esitellään ne sukat sitten yhdessä niden blokkien kanssa :-)

Paksu kietaisuneulekin valmistuu vähän kerrassaan, miehustakappaleet ovat jo valmiit ja pingotettu, hihatkin ovat jo puolivälissä, nyt jännitetään riittääkö lanka vai täytyykö ostaa lisää. Yhden piponkin tein, se on ollut jo kovasti käytössäkin ja lämpimäksi todettu.

Sunnuntaina kävin uuden TeeTee-myymälän avajaisissa vanhassa kaupungissa, mutta kassajonot olivat sitä luokkaa, etten viitsinyt edes katsella mitään ostettavaa. Muuten myymälä vaikutti kivalta ja tilavalta. Valikoima oli lähes ennallaan, muutamia efektilankoja oli tullut lisää. Täytyy käydä joskus paremmalla ajalla tutustumassa kauppaan.

Lauantaina ajoin koirien kanssa Pukkilaan koiraetsintäharjoituksiin. Tuikulle tehtiin jälki, jossa oli yksi 90 asteen kulma. Tuikku jäljesti hienosti, kulman se ensin missasi, mutta hyvin se osasi itse korjata itse oikealle jäljelle. Tuikku ilmaisee hyvin ja selkeästi, sekä palaa ohjaajan luokse vapaaehtoisesti kun homma on ohi. Lupaavalta näyttää tässä vaiheessa, toivotaan että kehitys jatkuu nousujohteisena :-)

Remulle oli tehty jälki jo edellisenä iltana. Remun jäljestysvuoro oli ihan viimeisenä, joten paikalla oli paljon häiriöjälkiä. Vein Remun suoraan jäljen alkuun, jossa annoin hajun. Aluksi Remu olisi lähtenyt väärälle (tuoreelle) jäljelle, mutta aikansa säntäiltyään ja paikkoja tsekkailtuaan se läksi oikeaan suuntaan. Minulla ei ollut mitään tietoa mihin jälki jatkui alun jälkeen, joten luotin vain koiraan ja annoin se mennä. Lopussa Remu meni ohi yhden kulman, jolloin takana tullut opas käski pysäyttää sen. Kun pysäytin Remun se korjasi välittömästi itse virheen ja palasi kulmauskohtaan ja kaartoi oikeaan suuntaan. Siinä kohtaa jälki muuttui tuoreeksi, joten se varmaan hämäsi Remua. Hienosti se kuitenkin korjasi ja "eksynyt" koira löytyi.

Remullekin kelpasi palkka tällä kertaa ja se palasi vapaaehtoisesti luokseni kun maalikoira löytyi. Hyvä hyvä :-)


Remu syksyllä 2007

Harjoitusten jälkeen molemmat koirat olivat niin puhki, että nukkuivat koko illan. Taitaa olla melkoisen kuluttavaa puuhaa tuo jäljestys.

Tuikun uusi ruokavalio toimi ja ei toiminut. Se toimi muuten hyvin, mutta kävi ilmi, että Tuikun ruoansulatus ei pysty sulattamaan luuta, vaan tavara tuli ulos täysin sulamattomana. Vein Tuikun viikko sitten maanantaina eläinlääkäriin kun sillä oli kauheita kipuja kun se yritti ulostaa. Luulin ensin, että anaalirauhaset ovat tulehtuneet, mutta kävi ilmi että kipuja aiheuttikin sulamaton luumurska. Harmittaa vähän kun ruokavalio näytti muuten toimivan ja painoakin saatiin vähän pois sen avulla. Lisäksi anaalirauhaset olivat täysin tyhjät ja vaivaamattomat.

Täytyy varata uusi aika luontaisterapeutulle ja suunnitella taas uusi ruokavalio, jossa luut ja rustot korvataan jollain muulla. Onneksi kanankaulat ainakin näyttäisivät sopivan, samoin kuin liha ja sisäelimet.

Nyt täytyy kuitenkin mennä muutama viikko pehmeällä koiranruoalla, jotta suolisto saadaan varmasti kuntoon. Onneksi kivut näyttäisivät olevan ohi. Ainakin Tuikku vaikuttaa taas omalta itseltään ja leikkikin taas maistuu entiseen malliin.

Yritin jo eilen illalla saada tätä postausta ulos, mutta Vuodatus tökki, katsotaan onnistuisiko nyt...

Sää on kurja. Ja mieliala sen mukainen. Neulon ja neulon, mutta mikään ei valmistu. Ihmekös tuo, laskin, että takan päällä on ainakin 5 keskeneräistä neulomusta.

Meillä keskeneräiset neuleet asuvat takan päällä. Remun takia.



Muuten käy näin. Tällainen näky oli vastassa kun perjantaina tulin töistä kotiin. Herra oli käynyt vähän tonkimassa kaappeja ja onnistunut kaivamaan kaapin uumeniin tungetusta muovikassista pari Sisu-kerää ulos. Kaksi kerää sain pelastettua, tämä oli menetetty.

Remu oli muutenkin ollut pitkästä aikaa luovalla päällä ja se oli päättänyt myös muotoilla nahkasaappaiden koron uuteen uskoon työpäiväni aikana. Huolimattomana olin jättänyt saappaat saataville kun pitkään aikaan ei ole mitään tällaista tapahtunut. Nyt kaikki kengät ovat taas turvassa vaatehuoneessa.

Jaa, mistä tiedän että se on Remu? No, tiedän vaan, sen tihotöiden kohteena ovat aina olleet langat ja minun kenkäni. Tuikku ei ole meillä ollessaan tuhonnut kuin silloin ihan alussa kahvipannun (lienee tipahtanut alas kun neiti on tavoitellut jotain herkkuja tiskipöydältä). Tuikkua ei muutenkaan langat tai kengät kiinnosta, ne eivät ole syötäviä :-)

Lauantaina sää sentään suosi ja saimme haravoitua lehtiä isoihin kasoihin. Nyt vain jonkun pitäisi siirtää kaikki ne kasat johonkin pois. Mihin? Lehtiä nimittäin on - paljon.


Pikku apulaiset

Lankatalosta tuli kutsu uuden myymälän avajaisiin. Taidan jättää ne juhlat väliin. Muuten saatan sortua taas.



Pakkohan siellä muuttomyynnissä oli sitten käydä vielä uudestaan, kun loppuviikosta langat olivat -40 % alennuksessa. Onneksi melkein kaikki oli jo lopussa, ostin kaikki loput Primaveerat (7 kerää), Sublimen vauvalankaa sain 5 kerää ja sitten koriin hyppäsi vielä tuo bambusukkalanka.

Minä en osta lankaa enää tänä vuonna. Minä en osta lankaa enää tänä vuonna. Minä en osta lankaa enää tänä vuonna. Kyllä, näin on. On oltava. Menen ruoskimaan itseäni...

Viime viikon olen tikutellut tälaista vauvan settia lahjaksi pian ekoja synttäreitään viettävälle kummipojalle:


Lapaset ja sukat ovat ihan peruskamaa, mututuntumalla tehty. Pipoon löysin mallin Annen blogista. Lankana näissä on kesällä Korian tehtaanmyymälästä hamstrattu Novita Wool Sävy -lanka, jota kului koko settiin vajaa 100 g. Lapasia tuli tehtyä kolme kappaletta kun tuli ensin vahingossa 2 saman käden lapasta :-) Lanka ei varmaan enää riitä neljänteen lapaseen, joten täytyy purkaa se yksi ylimäräinen ja tehdä loppulangasta jotain muuta.

Toivottavasti lahjukset ovat sopivan kokoisia ja kelpaavat, väri on minusta ainakin kiva, tuollainen elävä, muttei kuitenkaan levoton.

Koirilla on ollut tänään tosi jännä päivä kun käytin niitä molempia vuorotellen Taidetehtaalla, jossa oli personrusseleitten erikoisnäyttely. Me olimme vain turisteina paikalla, mutta tapahtuma oli hyvää virikkeistämistä koirille. Lisäksi Tuikku sai tavata kasvattajansa Tiinan.

Molemmat koirat osasivat käyttäytyä tosi hienosti, vaikka ympärillä vilisti kymmeniä muita valkoturkkeja. Remukin oli ihan coolina, vaikka epäilin ettei sen kanssa pääse edes ovista sisään kun rähinä ja haukkuminen jo alkaa. Mutta vielä mitä, taas karvakuono osasi yllättää! Tosi hyvä kokemus Remulle, pitäisi jaksaa viedä sitä useammin tuollaisiin tilaisuuksiin niin tottuisi.

Hassua, että tänään Remu alkoi yhtäkkiä pelätä naulapyssyä. Aikaisemmin se ei ole paljon siitä välittänyt, mutta nyt se onkin ihan kauhea kapistus. Tänään kun laitettiin veskiin listoja niin meidän piti mennä siksi aikaa Remun kanssa ulos kun pelotti niin kovasti. Onneksi remontti alkaa olla loppusuoralla eikä listoja enää tarvitse naulata kun kodinhoitohuoneeseen sitten joskus... Ja onneksi koirat eivät muuten välitä sahoista tai muista vempeleistä, kai nuo ovat jo tottuneet kun koko ajan jossain kolistellaan.

Saunakin valmistui joku aika sitten ja voi että sitä riemua kun eka kerran päästiin löylyyn. Arvatkaa vaan ketkä siellä olivat ensimmäisenä...



Jep jep...

Huomenna muuten Porvoon SPR:n pisteessä Jokikadulla neulotaan sukkia ja muuta lämmikettä katastrofialueille klo 10-12. Sinne voi myös viedä lahjoituksena lankaa ja valmiita vaatekappaleita. Itse en ehdi sinne neulomaan kun töissäkin pitää käydä, mutta ajattelin kyllä viedä joitain sukkia, pipoja ja lankaa sinne, varmaan varastoista löytyy sen verran ylimääräistäkin lankaa.

Jos sattuu olemaan töissä alle kilometrin päässä Lankatalosta, Lankatalossa sattuu olemaan muuttomyynti ja kaikki hyllylangat ovat 30 % alennuksessa, niin mitä luulette, pystyykö neuloja olla menemättä Lankataloon?

Ei, ei pysty.

Onneksi monet himoitsemistani langoista olivat jo loppuneet, muuten olisi perikato uhannut.

Saaliiksi löytyi kasa perusvillalankoja, kuten Lanettia ja Sisua ja vähän bambusukkalankaa. Jäi sinne vielä teillekin, menkää ihmeessä hamstraamaan :-)

Vinkiksi, että Novitan lankoja sieltä ei kannata ostaa, esim. Robinhoodissa ne ovat silti halvempia kuin Lankatalossa alennuksen jälkeen. Yhtenä päivänä bongasin Robbaarista Novita Foxia 4 € kerä, Lankatalossa ne olivat tarjouksessa 8 € kerä...

Tänään oli Tuikun koiraetsintäkurssin viimeinen kerta ja pidimme samalla kurssille osallistuneille koirille leikkimielisen soveltuvuuskokeen.

Koiraetsinnästähän ei ole vielä virallista koetta (pian on, esitys on jo Kennelliitolla!), joten tämä tämänpäiväinen koe toimi hyvänä harjoituksena niin meille kurssilaisille kuin mukana olleelle tuomarille ja muille avustajille.

Jäljestimme Vessöön kauniissa maisemissa ja sää suosi taas meitä. Tuikkukaan ei tarvinnut uutta villapaitaa vaan hyvin tarkeni ilman :-)



Hienosti kaikki koirakot selvittivät kokeen. Tänään Tuikkukin oli parhaimmillaan ja se oli selvästi innoissaan kun tajusi pääsevänsä jäljelle.

Tuikun arviointipaperissa luki suurinpiirtein näin:

Lähtö: Erittäin hyvä, malttaa haistaa sekä annetun hajun että Isakin jättämän (Isak oli maalikoira)

Etsimishalukkuun ja työskentelyn sujuvuus: Liinatyöskentely sujuvaa

Etsimisvarmuus: Tuikku pysyi jäljellä hienosti

Ilmaisu: Katri kutsui Tuikun kun Tuikku vaan olisi edennyt (tämä tarkoittaa sitä, että minä huomasin maalikoiran ennen Tuikkua ja keskeytin sen etenemisen, kokeessa etsijäkoiraa ei saa päästää 10 m lähemmäs maalikoiraa)

Muu arviointi: Lupaava etsijäkoira

Tosi hienosti meni siis koe!

Koiraetsintä on siis nimensä mukaisesti koirien etsintää, eli koulutamme koiria etsimään muita koiria. Tätä taitoa tarvitaan esimerkiksi silloin kun koira karkaa, tällöin koulutettu etsijäkoira voi auttaa karkurin etsimisessä. Lisää koiraetsinnästä voit lukea vaikka Jälkikoirien sivuilta.

Kävin tänään koirien kanssa luontaisterapeutti Malin Ekblomin vastaanotolla. Päätin kokeilla siirtyä niiden ruokinnassa täysin luonnonmukaiseen liha-kasvis ruokavalioon. Tuikun iho on alkanut vähän oireilla ja kutista, eikä sen peppuongelmiin tahdo oikein löytyä mitään ratkaisua, joten päätin etsiä apua luontaisterapiasta.

Malinilta sain vinkkejä uuteen ruokavalioon siirtymisestä ja ohjeita sen noudattamiseen. Nyt aluksi siirrymme vaan kananliha/lihainen luu linjalle ja sitten pikkuhiljaa ruokavalioon lisätään muiden eläinten lihaa ja luita sekä kasviksia.

Kaikki viljatuotteet pitää nyt aluksi jättää pois, eikä esim. yrjölänpuuroa saa nyt ainakaan aluksi antaa ollenkaan. Katsotaan kuinka meidän käy, tuloksia pitäisi näkyä jo kuukauden sisällä.

Lisäks sain ohjeeksi silitellä ja hieroa Tuikkua paljon, jotta  kuona-aineet lähtevät liikkeelle. Tuikku ei ole asiasta varmaan yhtään pahoillaan :-)

Emäntääkin hemmoteltiin tänään kun kotiin tullessa postilaatikossa odotti uusi Novita ja kaksi settiä Knit Picks sukkapuikkoja (koot 2.25 mm ja 3.25 mm), jotka tilasin Tinttamarellistä. Minulla ei aikaisemmin olekaan ollut noita välikoon puikkoja. Puikot tuntuvat ihanan sileitä, täytyykin laittaa ne heti tositoimiin...

Mutta hei, täällä on ahkeroitu neuleita valmiiksi ihan urakalla loppuviikosta. Ensin valmistui tämä kauluri:



Lanka on virkatusta lippiksestä yli jäänyttä Alafos Lopia. Aloitin ensin kaulurin leveämpänä, mutta lanka uhkasi loppua kesken, joten purin työn ja aloitin alusta. Tässä versiossa on 25 silmukkaa. Kauluri on neulottu ainaoikeana, välillä tein lyhennettyjä kerroksia, jolloin sain kauluriin hieman muotoa.

Napit ostin Porvoon Nappi-aitasta.



Kauluri on muuten ihan passeli, mutta se kutittaa vietävästi...

Eilen sain vihdoin viimeisteltyä myös Tuikun uuden villapaidan.



Kuva on huono, mutta valoa ei näillä leveysasteilla tähän aikaan vuodesta ilta-aikaan oikein tahdo riittää... Täytyy yrittää huomenna ottaa parempi kuva päivänvalossa.

Pusero on neulottu Lanett-langasta. Lankaa tähän kului vain vajaa 100 g. Malli on oma, mallineule on Kauneimmat neulemallit kirjasta. Olen tosi tyytyväinen puseroon, mitoitus meni ihan nappiin ja lanka tuntuu pehmeältä eikä varmaan kutita Tuikun herkkää hipiää :-)

Neulos joustaa hyvin joka suuntaan ja tarvittaessa se lämmittää koko selän mitalla.



Kyllä nyt kelpaa syysviimoissa tepastella.

Tämä viikko on vierähtänyt enemmän ja vähemmän sadetta pidellessä. Onneksi tänään oli parempi sää kun olimme Remun kanssa koko aamupäivän jälkiharkoissa Pornaisissa.

Maisematkin hivelivät silmää, joten mikäs siellä oli syyspäivää viettäessä.


Kuvassa on Lahankoski, joki on nimeltään Mustijoki.

Remukin pääsi siis pitkästä aikaa jäljestämään, viimeaikoina Tuikku on päässyt useammin hommiin kun käyn sen kanssa koiraetsinnän alkeiskurssia.

Remulle tehtiin jälki joen vartta pitkin pellon reunaa ja hiekkatietä pitkin. Jälki oli n. 5-700 metriä pitkä ja siinä oli hämäyksenä toisen koiran jälki, joka erkani varsinaisesta jäljestä noin puolivälissä. Lisäksi haastetta jälkeen toi navakka tuuli.

Remu oli tänään täysin suvereeni, se jäljesti varmasti ja tarkasti. Hämäyskoira ei ollut Remulle mikään juttu, eikä tuulikaan tuntunut sitä haittaavan. Tosi hyvä mieli jäi päivästä meille molemmille. Remu sai vielä extra palkinnon kun se niin selkeästi tuntui rakastuneen maalikoira Alixiin ja annoin Remulle luvan käydä moikkaamassa Alixia jäljestyksen jälkeen. Koirat tulivat yhtä matkaa takaisin autoille ja Remu oli selvästi ylpeä itsestään - se oli ainakin 2 cm korkeampi kuin normaalisti :-)

Tuikun kanssa olemme vähän ihmeissämme kurssilla. Alussa se jäljesti tosi hyvin ja tarkasti, mutta kahdella viime kerralla se on ollut ihan hukassa. Välillä se ei lähde jäljelle ollenkaan tai sitten se kulkee ihan omia polkujaan. Nyt pohdimme että onko se vain niin varma, että se haluaisi valita helpompi reittejä (polkuja) kuljettavakseen ja tietää koko ajan mihin pitää mennä, mutta me vain emme luota siihen. Tai sitten olemme edenneet sen kanssa liian nopeasti ja se ei tiedä mitä siltä odotetaan. Päätimme nyt palata Tuikun kanssa lähtöruutuun ja tehdä sille seuraavalla kerralla tosi helpon perusjäljen. Katsotaan miten se menee ja pohditaan sitten miten sen kanssa edetään.

Olen minä neulonutkin, ihan hulluna, kädet ruvella. Mutta mitään ei valmistu... Ehkä ensi kerralla. Kävin myös hamstraamassa lisää lankaa Lankatalosta palkkapäivän kunniaksi, mutta esitellään ne hankinnat vasta sitten kun ne ovat muodostuneet joksikin :-)

Ahkeraa viikkoa kaikille!

Meidän pieni Remu täyttää tänään 2-v. Ei kyllä uskoisi kun herran edesottamuksia tarkkailee... Eläinlääkärin odotushuoneessakin eräs nainen luuli Remua pennuksi kun se suttasi edestakaisin liukkaalla lattialla... Mutta ehkä ihan hyvä niin, mieluummin leikkisä ja aktiivinen kuin lötkö ja flegmaattinen :-)

Marsu-kummi ehti jo onnittelemaankin synttäripoikaa, Remu kiittää!

Tässä teille videonpätkä n. 3 kk vanhasta Remusta:


Tuikku antoi Remulle aamulla lahjaksi pusun:



Muita lahjuksia Remu ei ole saanutkaan, täytyy varmaan käydä ostamassa herralle joku nakkikakku :-)

Sain aikaiseksi vielä yhdet sukat sukkasatoon:



Malli on oma, kärjestä aloitettu perusukka, johon tein tuollaisen alapuolelta vahvistetun kantapään. Lanka on 7 veljestä moniraitaa, menekki n. 80 g, puikot olivat taas 3 mm.

Sukat ovat vähän hassun muotoiset, mutta istuvat jalkaan ihan hyvin.



Linssilude tunkee joka kuvaan...

Olen tehnyt myös muita käsitöitä:



Sitä varten tarvittiin yksi ylimääräinen turvaliivi ja sakset. Koira kuvausrekvisiittaa.

Turvaliivistä poistettiin heijastimet mahdollista muuta käyttöä varten. Sitten vaan sakset käteen ja suikaloimaan.



Seuraavaksi käytiin tyhjentämässä pyykkinaru pyykkipojista ja eikun solmimaan nauhoja pyykkipoikiin. Näin saatiin aikaan hyvin näkyviä ja sään kestäviä jälkimerkkejä jäljestysharrastusta varten. Käsityötä kai tämäkin?

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Pahoittelen verkkaista päivitystahtia, mutta syksyn myötä harrastukset ovat päässeet taas toden teolla käyntiin ja miltei kaikki vapaa-aika menee jossain metsässä rämpiessä.

Tuikku aloitti nyt koiraetsinnän alkeiskurssilla ja Remu on tottiskurssilla. Näin ollen miltei joka illaksi on jotain ohjelmaa ja neulomisaikaa on vähän.

Jotain pientä olen sentään saanut aikaan. Vähän lisäystä sukkasatoon:



Sukissa on kolmea eri väristä seiskaveikkaa, vaalea vihreä on sitä raparpereilla värjättyä. Ruskea on jokin vanha langanloppu, jonka sain sopivasti käytettyä loppuun. Sukat ovat aika pienet, ehkä n. kokoa 30. Ajattelin laittaa nämä johonkin keräykseen, kohdetta en ole vielä valinnut. Malli on ihan perus-perus taas, sopivan aivotonta telkkarineuleeksi. Puikot olivat 3 mm.

Tässä viimein myös kuva siitä sienillä värjätystä langasta, kovin jäi haljuksi tuo väri:



Tuollainen vaaleanrusehtavanharmaa siitä tuli, ei ihan valkoinen, muttei oikein minkään muunkaan värinen. Seuraavan kerran etsin jotain eri sieniä, nyt käytin jotain rouskuja, mitä nyt pihan perältä löysin. Mutta ihan kaunis tuokin väri on, eiköhän sille jotain käyttöä löydy.

Tänään olimme Tuikun kanssa jälkikurssilla. Tuikku on osoittautunut oikein lahjakkaaksi jälkikoiraksi. Olemme käyneet jäljellä vasta muutamia kertoja, mutta jo nyt Tuikku yritti oikaista maalikoiran luo ilmavainua käyttäen. Minä hölmö en vain tajunnut sitä, enkä suostunut seuraamaan sitä. Onneksi Tuikku fiksuna tyttönä palasi kiltisti jäljelle ja vei minut perille "oikeaa" reittiä. Vasta lopussa tajusin, että Tuikku yritti oikaista aiemmin. Tyhmä minä, pitäisi oppia luottamaan enemmän koiriin.


Tässä Tuikku on maalilla, eli se on olevinaan eksynyt ja toisen koiran tehtävänä oli etsiä se. Etsijäkoirana oli tällä kertaa Berninpaimenkoira Santtu, joka löysi Tuikun ongelmitta ja osasi hienosti  myös ilmaista Tuikun tarpeeksi kaukaa. Koiraetsinnässä etsijäkoirat opetetaan ilmaisemaan etsittävät koirat mahdollisimman kaukaa, etteivät ne pelästyisi etsijäkoiraa ja juoksisi karkuun.

Remu ei päässyt jäljelle vähään aikaan, sen sijaan herra on keskittynyt arkielämän sujuvuutta tottiskurssilla. Viime kerralla kurssilla opeteltiin rauhoittumista, missä Remulla onkin paljon oppimista.



Ikiliikkuja mä oon...