Virtuaalisilmukat

Hei, se valmistui sittenkin! Melkein vuosi sitten aloitettu neule nimittäin. Se on sitä paitsi tilaustyö, joten jo oli aikakin... Hiukan jo alkoi nolottaa kun en saanut sitä tehtyä.

Pahoittelen kuvien laatua, mutta kun kerran on jotain blogattavaa en malta odottaa että olisin yhtä aikaa päivänvalon, kameran, sopivan kokoisen mallin ja neuleen kanssa samassa paikassa.

Neule on Novitan malli, syksy 2006 lehdestä. Lanka on 2-kertaista Drops Alpacaa.

Paita on jotain L ja XL -kokojen väliltä. Langan menekkiä en tarkalleen osaa sanoa kun ei ole vaakaa nyt käsillä, ehkä n. 6-700 g.

Mitoitin ihan ohjeen mukaan, mutta neule näyttää silti aika lyhyeltä, toivottavasti se ei ole liian lyhyt. Oikaisin ompeluvaiheen ja tein koko jutun pyörönä lukuunottamatta hartioita.

Puikkoina olivat aivan ihanat Knit Prot, jotka ovat kyllä hyvä investointi, irtopäät ovat tosi kätevät. Lisäksi puikoilla on hyvä neuloa, suosittelen.

Toivottavasti pusero on saajalleen mieluinen ja sopivan kokoinen. Ehkä saan kuviakin sitten In Action, toivotaan ainakin niin. Ja toivotaan että talvi nyt jatkuu vielä jonkin aikaa, että puserolle olisi käyttöä vielä tämän talven aikana.

Täällä itärajallakin pakkanen onneksi laski taas inhimillisiin lukemiin ja olemme koirien kanssa päässeet kunnon lenkeille. Olemme kävelleet nyt joka ilta vähintään tunnin ja aina uusissa maastoissa. Se on ihan hyvä keino virikkeistää koiria kun ei oikein mitään harrastuksia olla vielä saatu täne viriteltyä.

Samalla pääsee itse kätevästi tutustumaan uuteen asuinkaupunkiin ja bongailemaan mahdollisia unelmakoteja ja -asuinalueita. Toistaiseksi olemme pysytelleen kävelymatkan päässä nykyisestä kämpästä, täytyy ensi viikolla laajentaa vähän reviiriä ja autoilla toiselle puolelle kaupunkia lenkkeilemään :-)

Toiveissa olisi sitten viimeistään kesällä löytää uusi talo täältä päin, ensin pitäisi vain raaskia laittaa Porvoon talo myyntiin. Siitä tulee kyllä haikeaa, olemme viihtyneet siinä talossa niin hyvin ja paikka on mitä ihanteellisin koirien kannalta.

Mutta jos jotain haluaa saada niin jostain täytyy luopua, eikös se niin mene?

Ensin oli niin pirun kylmää että ajatuskin jäätyi. Sitten satoi lunta. Kolmena yönä peräkkäin. Lumitöitä on tehty nopean laskelman mukaan kuusi-seitsemän tuntia tämän viikonlopun aikana. No, olkoon se sitten sitä hyötyliikuntaa...

Sen verran sentään lauhtui että päästiin koirien kanssa kunnon lenkille pitkästä aikaa.

Metsässäkin riitti lunta, turvallisin mielin pystyi pitämään koirat vapaana kun ne eivät juurikaan polulta voineet poiketa, eivätkä näin ollen sännätä yhdenkään pupujussin tms. perään :-)

Mietityttää vähän tämän blogin kohtalo, tällä hetkellä aika on niin kortilla ettei päivittämiseen ole oikein aikaa. Mutta ehkä sitten joskus taas?

Uuteen työhön sopeutuminen on sujunut hyvin. Koirat ovat sopeutuneet kahden asunnon välillä ravaamiseen paremmin kuin uskalsin toivoa, ne ovat ottaneet kerrostaloelämänkin vastaan arvosanalla tyydyttävä (Remu haukkuu vieläkin öistä lehdenjakajaa, muuten ne ovat olleet siivosti...).

Täksi viikoksi koirat jäivät Porvooseen, koska odotettavissa on pitkiä työpäiviä. Sain onneksi kannettavan, joten työnteko onnistuu hätätilassa kotoakin, mutta nyt aluksi tarvitsen aikaa ja rauhaa ennen kuin pääsen sisään kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen.

Kuviakin olisi kamerassa, neuleista ja koirista, mutta ei ole piuhaa jolla siirtäisin kuvat kamerasta koneelle... Tää on tätä kahden kodin onnea, aina ne kamat on siellä väärässä paikassa.

Olin muutaman viikon ilman tietokonetta ja nettiä, joten lukematta on noin 200 blogipostausta eikä omaakaan blogia ole ollut mahdollisuus päivittää. No, ehkä tämä tästä joskus.

Kirpakoita pakkaspäiviä!

Pahoittelut laiskasta päivitystahdita. On vaan väsyttänyt niin kamalasti. Entisessä työpaikassa oli kiire ja stressiä loppuun saakka. Joulu meni ihan sumussa. Sen jälkeen piti järjestää muuttoa ja asioita. Nyt alkaa vähän helpottaa. Onneksi, sillä maanantaina pitäisi aloittaa uudessa työpaikassa uudella paikkakunnalla.

Koirien kanssa vietettiin uudessa kodissa muutama päivä totuttelumielessä. Ihan hyvin meni. Ensi viikolla ne saavat jäädä tänne Porvooseen alkuviikoksi, jotta minä saan rauhassa aloittaa uuden työn ilman koirapaineita. Loppiaisena koirat ja mies tulevat perässä Lappeenrantaan, onneksi miehellä on vielä lomaa ja hän voi olla koirien kanssa loppuviikon ja jatkaa totuttelua.

Toivottavasti kaikki sujuisi hyvin ja koirat eivät stressaantuisi liikaa jakuvasta reissaamista. Feromonihaihduttimet ja kukkatipat ovat jo olleet käytössä, ehkä niistä on apua.

Uudeksi vuodeksi tultiin tarkoituksella tänne Porvooseen, jatkuva pauke ja jytina on muutenkin stressaavaa koirille, joten se oli parempi kokea täällä tutussa ja turvallisessa paikassa. Eilen oli tosi kaunis vuoden viimeinen päivä, näiden kuvien myötä toivotan kaikille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta!

Meillä itsenäisyyspäivää on juhlistettu jäljestys-harjoituksissa ensin Remun kanssa aamupäivällä kaupungilla, sitten vielä Tuikunkin kanssa, kun se jäi aamulla niin vastentahtoisesti kotiin kun Remu lähtiessä harjoituksiin.

Teimme Tuikullekin pitkästä aikaa jäljen tuohon omaan takametsään, isäntä meni Remun kanssa sinne hyvän matkaa polkua eteenpäin ja tulin itse Tuikun kanssa perässä. Hyvin Tuikku jäljestikin, varmasti ja reippaasti. Välillä piti vaan pysähtyä pummaamaan herkkuja taskusta, eihän sitä nyt muuten olisi jaksanut niin pitkään yhtä kyytiä töitä tehdä :-) Jälki oli varmaan melkein kilometrin pituinen, vähän liian pitkä kun Tuikulla on ollut niin pitkä tauko vime treeneistä, mutta hyvin se silti selviytyi.

---

Meille tuotiin töihin Nuorkauppakamarin toimesta joulukuusi, jonka alle voi jättää lahjoja Porvoon seudun lastenkotien lapsille. Kuusen alta voi ottaa pakettikortin, jossa lukee lasen ikä ja sukupuoli, sitten vaan ostetaan/tehdään lahja ja palautetaan se kuusen alle pakettikortin kanssa.

Itse osallistun keräykseen näillä lapasilla, joiden koko on toivottavasti n. 8-vuotiaan.

Lanka on Nallea, puikot 2,75 mm, malli oma, kuvio kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia.

Toivottavasti ehdin tehdä jotain muutakin keräykseen, aikaa on vielä reilu viikko.

Nyt rauhoitutaan itsenäisyyspäivän viettoon...

Piipahdin perjantaina TeeTee-myymälässä ja ostin mielenvirkistykseksi vähän sukkalankoja.

Kaikki uusia tuttavuuksia minulle. Tai Schoeller+Stahlin sukkalankaa olen neulonut ennestäänkin, mutta tässä versiossa on vesikastanjaa, siksi sitäkin täytyi saada kokeilla. Mini Palett tuntuu ihan Noro-kopiolta, mutta se oli huomattavasti huokeampaa, joten kokeiluun pääsi sekin. Zauberball-lankaa olen jo pitkään harkinnut tilaavani jostain nettikaupasta, mutta yllätykseksi sitä löytyikin oman kylän kaupasta, joten pakkohan sitäkin oli ostaa.

Muitakin hankintoja olen tehnyt, viime viikolla postilaatikkoon tupsahti kaksi kirjaa.

Nancy Bushin Folk Socks, josta aloitin heti Chalet Socks -mallin, lankana on Maija. Toinen kirja on niin ikään Nancyn Folk Knitting in Estonia, jossa on tosi kauniita kirjoneulemalleja.

Ja kun kerran alkuun päästiin niin tilasin vielä Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjan Inkeriltä, joka kauppasi niitä Ravelryssa.

Tosi fiksua hamstrata nyt lisää kamaa kun kohta pitäisi muuttaa... Näemmä viisaus ei asu mussa...

Lisäksi äsken kun sijoittelin uusia lankoja lankalaatikoihin, huomasin, että yhden laatikon takana majaili jo pussillinen Novitan tehtaanmyymälästä ostettuja lankoja odottelemassa laatikkoihin pääsyä. Olin kokonaan unohtanut niiden lankojen olemassaolon. Noloa. Nyt en kyllä osta yhtään lisää lankaa ennen joulua, se on lupaus. Vaikka tulisi mitä uutuuksia ja tarjouksia...

---

Laitetaan nyt koirienkin kuulumisia pitkästä aikaa. Remun kanssa oltiin aamupäivä koiraetsintätreeneissä. Jäljestettiin kaupunkimetsässä. Remulle tehtiin jälki siten, että maalikoira meni ensin maaliin yhdelle toiselle koiralle, josta se jatkoi matkaa vielä eteenpäin kun toinen koira oli löytänyt sen. Näin Remulle saatiin hämäysjälki siitä toisesta etsijäkoirasta.

Remu jäljesti taas tosi vauhdilla ja sitä joutui toppuuttelemaan koko matkan. Vauhti ja keskittymisen puute kostautuivat siinä kohden, jossa hämäyskoira poistui jäljeltä ja Remu valitsi siinä kohden väärän jäljen. Hienosti se kuitenkin itse huomasi erheensä ja pysähtyi. Vähän aikaa se sitten pyöri siinä kohdassa ja mietti miten edetä. Annoin sille uudelleen hajun tutkittavaksi (maalikoiran kaulapanta oli hajuna), ja sitten Remu palasi itse takaisinpäin kunnes löysi taas oikean jäljen. Loppu sujuikin tosi hyvin.

Remulle pitäisi saada nyt vähän malttia etsintään. Se koheltaa niin kovasti, ettei aina muista mitä jälkeä pitäisi seurata. Ensi kerralla haluan sille vanhan jäljen ilman häiriöjälkiä, jotta se joutuu oikeasti keskittymään pysyäkseen jäljellä. Tuoreet metsäjäljet se vain juoksee läpi eikä keskity yhtään. Oikeasti tarkoitus oli nytkin tehdä Remulle vanha jälki, mutta yöllinen vesisade sotki jäljen ja siksi päätimme tehdä tälläkin kertaa tuoreen jäljen.

Tuikku oli viimeeksi jäljellä pari viikkoa sitten. Sen kanssa on jäljestetty niin vähän, että olemme yhä ihan alkutekijöissään sen kanssa. Mutta ei Tuikusta enää oikeaa etsijäkoiraa ole tarkoituskaan tehdä, se saa jäljestää vaan virkemielessä omaksi ilokseen.

Tuikun kanssa on löydetty nyt aika hyvä tasapaino ruokavalion ja allergialääkkeiden suhteen. Tosi herkkävatsainen Tuikku kyllä on, heti jos antaa jotain "väärää" ruokaa, menee raukalla masu ihan sekaisin. Kaikki koirien vatsapöpöt myös tuntuvat löytävän Tuikun, pari viikkoa sitten sillä oli kauhea vatsatauti, joka keski onneksi vain päivän, mutta tavaraa tuli kyllä molemmista päistä... Remu selvisi samasta taudista kahdella pikku oksulla...

Muuten Tuiku on kyllä aivan unelmakoira, vähään tyytyväinen ja rakastettava. Onnellisimmillaan silloin kun koko perhe on koossa ja saa kölliä sohvassa. Ja jos joku vielä rapsuttaa masusta niin sitten elämä on täydellistä.

Ai niin, tässä vielä kokonaisina nämä muutama viikko sitten vilautetut synttärilahjat:

Malli: Who? by Sara Amoroso (Ravelry-linkki)

Ruskeassa lankana on Sublime Yarns Cashmere Merino Silk D, vajaa kerä. Vaaleanpunainen on neulottu kaksinkertaisella BBB Baby Merinolla. Molemmissa puikot nro 4. Napit vanhaa varastoa. Pipot menivät veljen muksuille synttärilahjoiksi.

Ai niin 2, vielä yksi juttu, tietääkö kukaan saako Lappeenrannasta tai Imatralta jostain eläinkaupasta Applaws-koiranruokaa?

Töissä on liikaa töitä, mutten saa mitään aikaiseksi. Aloitan yhtä, jatkan toista, unohdun ajatuksiin. Haen teetä jota en muista juoda. Ikkunan takana päivä ei valkene lainkaan. Väsyttää.

Kotona en jaksa tehdä mitään. On pimeää. Kukaan ei siivoa, lattiat on täynnä kuraa ja rapaa. Lehdet odottavat kasoissa että joku veisi ne kompostiin. Pihatie on kuin perunapelto kaivinkoneen jäljiltä. Jouluvalot kuistilla piristäisivät, mutten saa aikaiseksi ripustaa niitäkään.

Pelottaa ja ahdistaa vähän tuleva elämänmuutos. Mistä saisi voimia hoitaa kaikki asiat? Olenko tehnyt oikean valinnan? Mitä kaikkea joudun jättämään taakse löytääkseni jotain uutta?

Tahdon kesän, silloin kaikki on helpompaa. Silloin elämä on valoisaa.

Bloggausaika on viime aikoina ollut kortilla. Elämä mullistelee. Sain mahtavan, toiveet täyttävän työpaikan, mutta se on 200 km päässä idässä. Aiheuttaa hieman harmaita hiuksia itselle ja läheisille. Mutta pikkuhiljaa asiat alkavat järjestyä. Nykyinen työnanataja suhtautui paremmin kuin uskalsin edes toivoa, citykämppä minulle ja koirille on järjestymässä, ainakin kevään voimme pitää vielä tämän talon ja kesällä sitten ihmetellään miten jatkossa edetään.

Vuodenvaihteessa meistä tulee sitten koirien kanssa Lappeenrantalaisia. Toivottavasti viihdytään. Tai omaa viihtymistä en kyllä epäile, koirista olen vähän huolissani. Mutta kyllä ne varmaan sopeutuvat. Ja päästäänhän me aina viikonlopuiksi tänne maalle lataamaan akkuja :-)

Käsitöitäkin on valmistunut pikku hiljaa, aikoja sitten jo Pom Pom huivi:

Aluksi tein huivin vyötteen ohjeen mukaan, mutta siitä tuli epäkäytännöllisen pitkä ja joka paikkaan takertuva. Purin koko hökötyksen ja tein uuden omalla mallilla. Nyt on hyvä. Tein niin, että virkkasin silmukan joka kolmanteen välikköön kunnes huivi oli sopivan mittainen, käännyin ympäri, sama toiseen suuntaan ja vielä kerran takaisin. Lankaa meni koko kerä.

Huivi oli nopsa neuloa ja mukava kaulalla, joten Lauttasaaressa käydessäni hain Novitan tehtaanmyymälästä pari kerää Pom Pomia lisää, mustan ja valkoisen.

Valkoisesta tulee huivi neulomalla. Lanka vaan loppui kesken, täytyy hakea vielä yksi kerä jostain. Mitähän siitä mustasta keksisi?

Pari muutakin juttua on valmiina, mutta ne voi esitellä tarkemmin vasta myöhemmin, ovat menossa lahjaksi nääs.

Ja sitten on puikoilla yksi iisakin kirkko:

Baktus Ilun ihanasta sukkalangasta. 2 mm puikoilla ei tule valmiiksi ihan heti...

Huomenna on isänpäivä, ensimmäinen ilman isää. Haikeaa. Huomenna on myös kummipojan synttärit, joten ilonaihettakin on. Synttärijuhliin ja haudalle pääsen käymään vasta ensi viikonloppuna, virtuaalihaleja kuitenkin näin etukäteen synttärisankarille ja isälle sinne pilven reunalle.

Happy Halloween!

Edit: puikot myyty.

Höh, niinhän siinä sitten kävi, että nikkelöidyt neliskanttiset puikot eivät sopineetkaan minulle vaan niiden käytöstä tuli ihottumaa :-( Harmi kun niillä tuntui oikeasti saavan vähän napakampaa ja siistimpää jälkeä aikaan.

Nyt olisi kuitenkin myytävänä kaksi settiä tällaisiä puikkoja, 2,25 mm ja 2,75 mm, hinta 24 €, sis. postikulut. Kaupan päälle saa halutessaan yhden valmiin miesten sukan ja puoli kerää sinistä Nallea (sitä perinteistä) toisen sukan neulomista varten. Sukka on neulottu 2,75 mm puikoilla enkä jaksa alkaa testailla minkäkokoisilla puikoilla saisin toisen samankokoisen sukan aikaan eikä purkaminenkaan oikein innosta. Kokoile siis itse, jos haluat tai pura sukantekele ja tee langasta jotain ihan muuta :-)

Ei mulla muuta.

Paitsi meinasin ihan unohtaa, katsokaa mitä ihme otuksia on muuttanut Porvoon Ilolaan:

Kim, Sol ja Esikko. Näitä pitäisi mennä joku päivä ulkoiluttamaan kuulemma. Odotan sitä yhtä innolla kun kevättä jolloin otukset pääsevät karvoistaan :-)

Täytyy mennä joku viikonloppu paremmalla valolla kuvaamaan kaveruksia. Ehkä sitten siltä ulkoilutusreissulta?

Taas puikoilta hyppäsivät yhdet vaalenapunaiset sukat. No, ainakin väri piristää mieltä näin pimeänä vuodenaikana.

Perussukat, koko n. 37, lanka 7 Veljestä Polkka, menekki reilu puoli kerää, puikot 3.25 mm. Kuvausalustana hyvin palvellut saunajakkara, joka on sittemmin toiminut apuna erinäisissä remonttiprojekteissa ja nyt se korvaa talvisäilöön viedyn kuistin penkin. Tämä jos mikä on sitä uusiokäyttöä.

Noro-sukista jäi yli lankaa ja siitä alkoi yksi ilta muotoitua hattu. Tietysti lanka loppui kesken, mutta onneksi kaapissa oli toista väriä yksi kerä, eikun jatkoksi vaan, ei se tuossa värisekamelskassa mitään haittaa vaikka langat olivat ihan eri värimaailmasta.

Hattu omasta päästä, koko oma pää, lanka Noro Kureyon Sock, menekki n. 1 kerä, puikot 2 mm. Lanka toimii paremmin tuossa hatussa kun sukissa, siinä paksuuden vaihtelut eivät haittaa. Lanka ei myöskään kutita.

Tilasin kokeeksi Titityyltä pari settiä neliskulmaisia sukkapuikkoja, niillä pitäisi tulla hiukan tiukempaa neulosta kun samankokoisilla pyöreillä. Tilasin koot 2.25 ja 2.75 mm. Aloitin kokeeksi neuloa sukkaan Nallesta niillä paksummilla, alku näyttää ainakin ihan lupaavalta, jälki on tasaista ja siistiä. Yleensä neulon Nallea 2,5 mm puikoilla.

Puiko ovat metalliset ja nyt kun olen neulonut oikeastaan vain puisilla, tuntuivat nuo aluksi hiukan nihkeiltä ja kilinä häiritsevältä, mutta äkkiä siihen tottui.

Ulkona on taas karmea sää, sataa ja tuulee. Onneksi kävin päivällä koirien kanssa pitkällä kaupunkikävelyllä, nyt saan nauttia loppuillan takkatulesta ja viinilasillisesta hyvällä omallatunnolla.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Viime viikkoina meille on kotiutunut huolestuttavalla tahdilla lisää lankaa. Sitä tulee postilla ja tarttuu mukaan kauppamatkalla. Sitä tulee ostettua ja saadaan lahjoituksena. Sitä vaihdetaan ja diilataan. Mutta selkeästi sitä jalostetaan liian hitaasti.

Tänään lankavarasto lisääntui taas huimasti kun postissa odotti perätä kaksi pakettia lankaa. Toisen lähetti eräs Neulomolainen, jolle lähetin ylimääräisen langankerijälaitteen ja vyyhdinpuut (kyllä, minulla oli molempia tuplasti). En tahtonut niistä rahaa, mutta pyysin sen sijaan hieman lankaa vaihdossa. No, sitähän sitten tuli:

Hirmuinen kasa ja vielä ihania nappejakin. Kiitoksia vaan jos luet tätä! Osa ihan uusiakin tuttavuuksia, kuten etualan Siljat ja ohuet kirjavat sukkalangat. Lisäksi postissa tuli laatikollinen Dropsin Alpacaa, joka oli taannoin tarjouksessa Tapsalla. Puolustukseksi sanottakoon että Alpacoista osa menee eteenpäin, itselleni jäi vain puseron verran alpakoita.

Itselleni muistiin: sukkalanka laatikko on nyt tupaten täynnä, enempää ei enää mahdu. Novita-lanka-laatikko räjähti käsiin, täytyi jakaa kahteen laatikkoon. Ohuet-villat-laatikko on täynnä. Mohair-langat-laatikko on täynnä. Puuvilla-langat-laatikko on täynnä (ja painava). Alpakoita on nyt omassa laatikossaan sekä ohuet-villat-laatikossa. Kartiolangat-laatikossa nro 1 asuu nyt myös Novitaa. Jussi-paitaa varten tilatut Novitat asuvat autotallissa, samoin kuin osa kartiolangoista. ÄLÄ SIIS HYVÄ IHMINEN OSTA ENÄÄ LISÄÄ LANKAA TÄHÄN HUUSHOLLIIN.

Lupaan siis olla ostamatta yhtään lisää lankaa ainakaan ööö... kuukauteen... Mutta tietysti lankaa otetaan mielellään lahjoituksina vastaan kaiken aikaa, kyllähän niitä laatikoita voi hankkia lisää, eikö? Sitä paitsi olen sentään saanut jotain neulottuakin, katsokaa vaikka:

Sukat:

Lanka: Opal Rainforest Flamingo, ostettu näköjään toukokuussa 2006...
Puikot: 2mm
Malli: oma
Koko: EUR 38
Menekki: n. 60 g

Aloitin sukat joskus keväällä, toinen sukka oli valmiina aarrearkussa monta kuukautta, toisen tein sisulla valmiiksi vajaassa viikossa. Mallikuvio on omasta päästä keksitty, ei oikein erotu kirjavan langan vuoksi. Sittenhän kukaan ei myöskään huomaa, että toisessa sukassa on 7 mallikertaa ja toisessa 8...

Eilen satoi vettä koko päivän eikä ulos huvittanut mennä. Niinpä pistin sormikkaat puikoille ja tikuttelin ne valmiiksi asti samana päivänä.

Sormikkaat:

Lanka: 7 Veljestä jättiraita
Puikot: 3,25 mm
Koko: oma käsi

2 mm sukkapuikkojen jäljeen 3 milliset tuntuivat haloilta ja valmista tuli nopeasti.

Näiden lisäksi olen virkannut yhden Puro-hatun (unohdin ottaa kuvan ja nyt hattu on jo vaihtanut omistajaa) sekä Pom-Pom-huivin, josta en vain saanut kelvollista kuvaa, ehkä sitten valoisammalla ajalla.

Sitten haasteeseen, jonka sain Helenalta:

Säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Tässä viisi aistia tämän hetken tuntemuksina:

1. Näkö: ehkä tärkein aisti minulle, tällä hetkellä pimeys ulkona ahdistaa
2. Kuulo: koko ajan täytyy olla jotain taustamölinää, radio, TV... Taustamölinä auttaa keskittymään, hiljaisuus voi olla joskus ahdistavaa
3. Tunto: tärkeä, kosketus lohduttaa ja tuo turvaa, koiran pehmeä turkki, ylellisen langan silkkinen tunto...
4. Haju: petollinen aisti, joskus ohjaa tekemään vääriä valintoja, kuten himoitsemaan leivonnaisia...
5. Maku: jos tuoksu puuttuu, maku-aisti ei yksinään ole mitään.

Olen laiska enkä jaksa nyt haastaa ketään. Ehkä myöhemmin.

Mamman pikku hauva-vauva, 3-vuotta tänään. Juhlan kunniaksi tarjottiin nakkeja, jotka eivät kuitenkaan kelvanneet (ylläri).

"Eiks mieluummin leikittäis?"

On se niin komia!

Työkaveri sai viikko sitten tyttövauvan ja sehän tarkoittaa, että pääsin neulomaan jotain pientä ja söpöä. Ohjeeksi löytyi kovin suosittu Saartje's Bootees (Ravelry-linkki).

Tossut ovan niin pikkiriikkiset että on vaikea kuvitella niiden mahtuvan kenenkään jalkaan. Toivottavasti kuitenkin edes hetken mahtuvat.

Lanka on Dropsin alpacaa, puikot 2,25 mm, menekki muutamia grammoja... Napit löytyivät omasta varastosta.

Sain valmiiksi vihdoin toisetkin tassunlämmittimet, Noro-sukat:

Malli on Paraphernalia Käsillään blogista, kaunis malli ja hyvin tehty ohje, näitä täytyy tehdä lisää.

Lanka on Noro Kureyon Sockia. En ole ihan vakuuttunut onko lanka hintansa väärtiä... Langassa oli solmu, jonka jälkeen yllättäin kerästä paljastui toinen samanvärinen raita... En jaksanut purkaa, siksi toisen sukan varressa on kaksi samanväristä raitaa peräjälkeen. Lisäksi lanka on sukkalangaksi melko heppoisen tuntuista, en usko että sukkien kulutuskestävyys on kovin hyvä. Minulla on vielä toinen kerä kyseistä lankaa, annan sille vielä mahdollisuuden ja päätän vasta sitten tykkäänkö langasta vai en.

Muut tiedot: Puikot 2 mm, menekki: n. 60 g, koko n. 40-42 (tuli isot sukat vaikka yritin tehdä ohjeen mukaan koon 38...)

Lopuksi vielä kuva Hello Kitty -mekosta in action:

Veljen muksu on tormakkana lähdössä kerhoon tädin tekemä mekko päällä :-)