Luonto on täyttynyt taas vaihteeksi lumella. Aamulla kävimme lähimetsässä metsässä ihmettelemässä valkoisia maisemia.

Koirilla oli hauskaa. Ne juoksentelivat innoissaan umpihangessa vähän aikaa, mutta yllättävän nopeasti ne myös rauhoittuivat. Ilmeisesti hangessa juoksentelu on sen verran rankkaa, ettei energisinkään pikku terrieri jaksa sitä kovin pitkään harrastaa

Tuikku on ihan ennallaan, välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. En tiedä, onko metsässä juoksentelu hyväksi Tuikulle, mutta tuskin siitä haittaakaan on. Saahan se siellä ainakin liikkua omien tuntemustensa mukaan. Tuikku onneksi osaa löysätä vauhtia jos se väsyy ja melko usein se köpötteleekin ihan tuntumassa ja odottelee, josko taskusta putoisi jokunen herkkupala...

Anna, joka on käynyt hieromassa Tuikkua katsoi vielä uudelleen Hertassa otetut röntgenkuvat ja hän huomasi niistä yhden poikkeaman, joka tukee Leena Piiran epäilyä siitä, että vika voisi olla SI-nivelissä. Anna oli varannut omalle koiralleen ajan Leenalle maaliskuulle ja hän lupasi luovuttaa sen ajan meille, jotta Leena voisi tutkia Tuikun. Anna lupasi myös tulla mukaan silloin, jotta he voivat sitten Leenan kanssa yhdessä pohtia Tuikun jatkohoitoa. Todella ystävällistä häneltä, olen todella kiitollinen siitä tuesta ja avusta jota olen Annalta saanut.

Nyt jatkamme Tuikun kanssa hierontaa pari kertaa viikossa ja totuttelemme Back On Track -takkiin. Tuikku tykkää kyllä hieronnasta, mutta BOT aiheuttaa vielä suurta vastenmielisyyttä. Viimeeksi Tuikku änkyili ja vänkyili takissaan ja tunki lopulta itsensä istumaan 20 x 30 cm kokoiseen lelulaatikkoon ja tuijotti minua syyttävästi :-) Mutta ehkä se siitä vähän kerrassaan.

Remu sai tänään lainata Tuikun BOT:ia kun kävimme harkoissa. Siellä menikin monta tuntia, joten takki tuli tarpeeseen kun Remu joutui odottelemaan autossa pitkiä aikoja.

Tällä kertaa teimme jälkiä joita olimme itse mukana tekemässä. Sinä saikin itse rämpiä metsässä ihan urakalla kun ensin piti kulkea maalikoirakon kanssa jälki melkein loppuun asti ja sitten vielä oman koiran kanssa jäljestää sama jälki. Lisäksi seurasin kaksi muuta jälkeä "turistina". Teimme Remulle sellaisen jäljen, jossa oli kaarroksia, eli ihmiset kaartoivat aina välillä pois jäljeltä ja maalikoira meni suoraan. Näin saamme etsijäkoiralle teroitettuja sitä, että sen täytyy etsiä nimenomaan sitä koiraa eikä seuraa mukana kulkevan ihmisen jälkiä.

Oli hyödyllistä olla itse tekemässä jälkeä omalle koiralle, näin pystyi sitten etsintätilanteessa tutkimaan oman koiran reaktoioita tietyissä kohdissa, kuten kulmissa ja kaarrosten kohdilla. Tätä ei kannata kovin usein harrastaa, usein omistajan jäljet vain hämäävät etsivää koiraa. Ja usein on myös parempi, ettei ohjaaja tiedä liian tarkkaan mistä jälki kulkee, muuten sitä saattaa huomaamattaan ennakoida tiettyjä kohtia ja näin ollen tahtomattaan ohjata koiraa.

Remu nauttii kyllä kovasti kun se pääsee "töihin". Koiraetsintä sopii hyvin Remulle, jäljellä se saa purkaa loputonta energiaansa. Harjoituksissa pääsee myös tapaamaan muita koira turvallisen välimatkan päästä. Se on tärkeää pelokkaille tai helposti kiihtyville koirille. On hienoa huomata miten Remu on jo oppinut, että harjoituksissa muista koirista ei tarvitse stressata, niistä ei ole mitään vaaraa.

Tämän luottamuksen kun saisi vielä siirrettyä tavalliseen arkeenkin niin olisi hyvä. Välillä se vain tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Meillä on käynyt harvinaisen huono tuuri Remun kanssa, vähän väliä kohtaamme lenkillä koiria jotka juoksentelevat vapaana vaikkeivat ole millään lailla omistajiensa hallinnassa. Onneksi vakavammilta rähinöiltä on toistaiseksi vältytty, mutta silti se lisää koiran turvattomuutta jos sen omistaja ei pysty suojelemaan sitä lauman ulkopuolisten "hyökkäyksiltä". Ihmisten pitäisi tajuta, että vaikka se oma koira olisi kuinka kiltti eivät kaikki koirat silti halua että se tulee tervehtimään. Tai jos koira ei tottele luoksetulokäskyä kaikissa tilanteissa sitä ei kannata pitää vapaana paikassa jossa todennäköisesti tulee vastaan muita koiria.

Jaahas, varsin koirapainotteinen kirjoitus tuli taas. Mutta kun kaikki neulomuksetkin ovat pahasti keskeneräisiä... Ei siis muuta kun puikot heilumaan :-)

Hauskaa ja lumista viikonloppua!