*Maryann, kaipaan edelleen yhteystietojasi! ota yhteyttä edellisessä postauksessa mainittuun sähköpostiosoitteeseen, jotta voin postittaa arvontapalkintosi*

Ei täällä vieläkään mitään valmista ole esiteltäväksi. Eikä varmaan olekaan pitkään aikaan, koska aloitin taas uuden työn. Tällä kertaa puikoille pääsi Pajunkissapipo Ullasta.

1841314.jpg

Etsin pitkään sopivaa pipo-ohjetta tälle Nina-langalle, jonka voitin Fufo-projektin yhteydessä järjestetystä arvonnasta. Jonkun muun blogissa näin kuvia Pajunkissapiposta ja tykästyin heti malliin. Mallineule on kaunista ja helppoa.

Lanka tuntuu mukavan pehmeältä eikä varmaan kutita herkkääkään ihoa. Pipo päätyykin varmaan kummipojan päätä lämmittämään jos siitä vaan tulee sopivan kokoinen.

Sitten vähän koirajuttuja niille joita kiinnostaa, muut voivat poistua takavasemmalle ;-)

Ilmoittauduin Remun kanssa taas tottisryhmään. Luvassa on 10 kerran kertauskurssi arkitottelevaisuutta Nuuskulassa. Odotan jo innolla ensi viikolla alkavaa kurssia, Remu alkaa selvästi kaivata jotain tekemistä kesän lomailun jälkeen. Varmaan myös koiraetsintätreenit pyörähtävät käyntiin piakkoin ja sitten Tuikkukin pääsee tositomiin :-)

Olen kyllä yrittänyt pitää yllä tottisjuttuja ja aktivointihetkiä itseksenikin, mutta jotenkin sitä on niin laiska, että paljon tehokkaammin tuloksia saa aikaan kursseilla ja yhteisissä treeneissä.

Kesän aikana olen lähinnä ottanut pieniä koulutustuokioita lenkkien yhteydessä aina kun vien koiria erikseen. Lisäksi olen tehnyt pieniä naminetsintä- ja muita aktivointijuttuja molemmille silloin tällöin. Kesän aikana sain vain yhden jäljen tehtyä Remulle, tai oikeastaan Tuikku teki sen :-) Hienosti Remu kyllä jäljestää, ajattelin mennä sen kanssa koiraetsinnän soveltuvuuskokeeseen nyt syksyllä jos sellainen vain järjestetään täällä lähimaisemissa.

Tuikulle en uskaltanut tehdä jälkiä itsekseni kun se on vielä niin alussa jälkiurallaan. Mieluummin käyn sen kanssa sitten ohjatuissa harjoituksissa etten tule nyt aluksi ohjanneeksi sitä väärin.

1841462.jpg

Ihanasti nuo kaverukset kyllä tulevat toimeen. Täytyy vain ihailla Tuikun sopeutumiskykyä ja rauhallisuutta. Tyynen rauhallisesti neiti suhtatuu Remun ajoittaiseen härnäämiseen ja riukkumiseen ja osaa pelkällä tuijotuksellan pitää pikku häirikön kurissa ja tarvittaessa myös anastaa Remulta luut ja muut herkut :-) Ei siis lienee epäselvää, kumpi koirista määrää kaapin paikan...