Ihan alkuun kiitos kaikista kommeteistanne! Paikallistin niiden avulla jo pari ennestään tuntematonta blogiakin. Kumpa vaan minulla olisi joku päivä aikaa tutkia niitä tarkemmin, tällä haavaa työ tuntuu ikävästi verottavan blokkaus- ja muuta vapaa-aikaa...

Me olimme tänään Remun kanssa ihan ihka ekaa kertaa ikuna agilityharkoissa. Pelkäsin vähän etukäteen, että miten selviydymme. Välillä tuntuu että jo pelkkä toisten koirien ohittaminen kilometrienkin päästä on liian haastavaa hormonihöyryiselle nuorukaisellemme. Ajattelin, että Remu varmaan keskittyy kaikkeen muuhun kuin minun ohjausyrityksiini ja vähintään haukkuu ja mekastaa koko ajan.

Niinpä yllätys olikin melkoinen kun minulla oli hihnan päässä ihan hillitty ja hiljainen koiruli, joka vain katseli muita koiria vähän kauempaa. Aloitimme tutustumisen lajiin esteestä, jossa rima oli ihan matalalla. Ja siitä vaan hyppy ja namia ilmaan. Hienosti meni!

Kun kerran näin hienosti meni ja sain ihan hyvän kontaktin herra koiraan, niin päätin kokeilla laskea sen irti. Ja kas, koira toimi kuin junan vessa! Katse oli koko ajan minussa tai namissa ja paikalla olokin sujui oppikirjamaisen tyylikkäästi.

Ehdin jo taputtaa itseäni selkään kun minulla on niin hienosti koulutettu ja tottelevainen koira. Esteharjoitukset menivät tosi hyvin, selvisimme jo kahdesta peräkkäisestä esteestä. Sitten kokeilimme vähän keppejä, jotka olisivat varmaan myös menneet hyvin, mutta minä olin hidas ja kömpelö ja varmaan vähän hämmensin Remua.

Viimeiseksi kokeilimme vielä putkea, joka oli Remusta vähän pelottava. Remu kävi vain putken suulla haistelemassa, eikä mennyt sisään. Päätin kokeilla houkutella Remua putkeen menemällä itse putken toiseen päähän, jolloin Remun keskittyminen herpaantui...

Seuraavassa hetkessä näin vain pienen valkoisen salaman juoksevan ympäri kentää. Remu juoksi tietysti lähimmän koiran luokse haukkumaan ja hyppimään eikä antanut kiinni. Tässä vaiheessa häpeän syvä puna nousi poskilleni ja mietin jo keinoja sinne maan alle vajoamisen helpottamiseksi.

Juoksemista ja riehkaamista kesti noin 5 minuuttia, jona aikana Remu oli ehtinyt käydä tsekkaamassa jo melkein kaikki muut koirat. Sen lisäksi herra päätti vielä merkata yhden esteen. Remu antautui viimein kiinni ja saimme putkenkin suoritettua onnistuneesti...

Näin siis alkoi meidän agilityuramme, joka toivottavasti jatkuu hieman menestyksekkäämmin ensi viikolla :-)

Neulomisasiaa ei tällä kertaa valitettavasti ole, olen saanut tällä viikolla aikaan vain n. 3 cm sukanvartta...