Viime viikot ovat olleet yhtä säheelystä ja säätöä. Toisaalta hyvällä tavalla, toisaalta vähän haikealla tavalla. Työelämässä odottavat uudet haasteet ensi viikosta alkaen.

En tiedä pitäisikö siitä kiittää kohtaloa, kannustavia tuttavia vai niitä neliapiloita, jotka löysin taannoin. Joka tapauksessa olen innoissani. Ja odotan jo valmiiksi lyhyitä työmatkoja, joihin ei enää kulu aikaa tuntitolkulla :-)

En ole vielä ehtinyt tehdä sitä lupaamaani ohjetta neuletakkiin, mutta se on tulossa. Ihan varmasti :-)

Hieman olen ehtinyt neuloakin, tarpeeseen syntyivät sormikkaat ilmojen kylmennettyä.

Sormikkaat ovat pätkävärjättyä Nallea. Väri näyttää maastoutuvan hyvin syksyiseen maisemaan.

Nyt puikoilla on uusi villapaita Remulle. Kaikki viimetalviset asusteet olivat kutistuneet kesän aikana ja jotain lämmikettä koiruli tarvitsee talven pakkasiin. Lämmikettä tarvittiin jo viime lauantaina kun olimme koiranetsintätreeneissä ja odottelimme metsässä pitkän aikaa ennen kuin meidät "löydettiin". Onneksi viime talvinen mantteli mahtuu vielä päälle, vaikka se vähän nafti onkin.

Koiranetsintäharrastus on tuonut mukanaan paljon uusia taitoja. Sunnuntaina olimme suunnistuskursilla ja palauttelimme mieleen kouluaikaisia suunnistustaitoja. Ilman opettajaa etsisimme niitä rasteja metsästä varmaan vieläkin, sen verran ruosteessa suunnistustaidot olivat itse kullakin :-) Mutta hauskaa oli ja tulipahan ulkoiltua ihan urakalla.

Leppoisaa loppuviikkoa kaikille!