Viikonlopuksi luvattiin pakkasta. Tuli kiire viimeistellä Remun villa-asuste valmiiksi ennen niitä pakkasia. Aamulla siis ryntäys nappikauppaan (ajattelin, että selästä napitettava villis olisi helpompi pukea kuin sellainen pään yli vedettävä), napit kiireesti paikoillen ja kas, asuste on valmis:

Tässä vaiheessa mieleen hiipi epäilys siitä, että pikku koira-hauvalle tarjoilemani koiranmuona sisältää jotain super-hyper-energia-kasvu-uutetta. Katsokaa vaikka:

Villis on liian pieni. Vaikka sovittelin mokomaa jossain vaiheessa ja siinä piti olla vielä vähän kasvuvaraakin...

Onneksi olin kaukaa viisas ja neuloin nuo napituslistat poikittain. Saan villiksestä ehkä käyttökelpoisen neulomalla lisää mittaa tuohon napinläpikaitaleeseen... Selän pituus näyttää vielä juuri ja juuri menettelävän.

Voi kehveli miten nopeasti koiruus kasvaa, vastahan se oli ihan sellainen pieni virtahepo :-) Taitaa tuosta meidän pojasta tulla muutenkin varsinainen jättiläis-parson, viime viikolla tavattiin samanrotuinen tyttö-koira ja Remu oli lähes yhtä iso kuin se täyskasvuinen tyttö. Ja Remu on vasta neljäkuinen...

Täytyy seuraavaksi neuloa koiranvillis kokoa tanskandoggi, niin ei tule ainakaan liian pieni :-)