Hei!

Minä olen huivi, niin, tai oikeastaan en ole vielä mikään... Mutta minusta piti tulla huivi. Olen nyt kovin onneton ja haluaisinkin pyytää teiltä, arvoisat lukijat, hieman apua. Olen näet pahassa pulassa, katsokaa vaikka tätä:

Minut on julmasti, täysin vailla armoa, survottu koriin jossa on lankakeriä. Olen ollut täällä korissa jo monta päivää vailla minkäänlaista huomiota. Olen alkanut pelätä, että jään tänne vielä pitkäksi aikaa, tai mikä vielä pahempaa, joudun sinne.

Se on kauhea pimeä paikka, jossa on pölyistä ja tunkkaista ja mikä pahinta, ahdasta. Siellä asuu jo ennestään muutamia, karmean kohtalon kokeneita kohtalotovereita, katsokaa vaikka:

Tämä öh, tekele (kukaan ei tiedä mitä siitä piti tulla) on asunut siellä jo ainakin kaksi vuotta. Sen status on tällä hetkellä asteella: "Ai, olenko minä joskus tällaisenkin tehnyt, mikähän siitä piti tulla...?"

Tämä on pusero, eikun toppi... tai ei sitä vielä tiedä. Se on asunut siellä vasta puolisen vuotta ja sillä on vielä toivoa tulla joskus joksikin.

Tämä taas on epätoivon ruumiillistuma. Siitä piti tulla takki, mutta katsokaa nyt sitä... Mitähän neuloja on oikein ajatellut? Takakappaleeseen on tehty ihan nättejä palmikoita, mutta tuo etukappale... Takin kohtalo on sinetöity jo kauan sitten, mutta sen arvoa ei ole kunnioitettu edes sen vertaa, että sen olisi annettu muuttua langaksi jälleen. Se on asunut siellä jo ainakin kolme vuotta. Sen status on: "Ai niin, tääkin on viellä täällä."

Mutta pahin on vielä edessä, se on julminta, mitä neuleelle on koskaan tehty, katsokaa vaikka:

Tämä onneton melkein valmis kirjoneuletakki on lojunut siellä jo vuodesta 2000. Niin, voitteko kuvitella? Siinä ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että huolimaton neuloja ei neulonut tiheystilkkua ennen sen aloittamista vaan luotti sokeasti ohjeeseen. Takki-parasta tuli aivan valtavan suuri, eikä se istu kenenkään harteille. Se on neulojalle ikuinen muistutus siitä, kuinka monen viikon työ voi valua aivan hukkaan siksi, että ennen työn aloittamista ei viitsitty käyttää muutamaa tuntia tiheyskokeilujen tekemiseen. Takkiparka on odottanut pääsyä takaisin langoiksi jo kauan, toivottavasti se saa vielä joskus uuden mahdollisuuden.

Niin, nyt minäkin pelkään joutuvani sinne. En voi ymmärtää, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Se, että olen hidasta neulottavaa ei ole mikään syy. Eikä se voi olla syy, että minussa on virhe, tai no, kaksikin, mutta eihän niitä edes kukaan huomaa!

Auttakaa siis minua, oi rakkaat lukijat! Käykää joukolla neulojan kimppuun ja uhkailkaa, lahjokaa ja kiristäkään hänet neulomaan minut loppuun! Olisin varmasti hyvin käyttökelpoinen ja kaunis huivi, jos vain saisin mahdollisuuden tulla huiviksi.

(Huomautus: Se on todellakin olemassa. Se on vanha ruokakaupan muovikassi, johon ylläolevat tekeleet on julmasti survotti. Niin, ne kaikki... samaan kassiin.)