Ihanaa, edessä koko viikko lomaa... Mutta ennen kuin pääsen nauttimaan siitä ylellisyydestä, olisi vielä eräs haaste ylitettävänä, tai pikemminkin tarvottavana... tai madeltavana. Roikun nimittäin vielä töissä ja odotan, että kaikki muut talviloman viettoon rynnistävät pääkaupunkilaiset ehtisivät suunnata täyteen pakatut autonsa kohti maaseudun rauhallisia tieosuuksia... Tien päälle ei kannata yhtä aikaa heidän kanssaan lähteä, jos haluaa päästä täysissä järjissä ja ehjin nahoin kotiiin. Siitä on lähimmäisen rakkaus kaukana, kun kaikki rynnivät, kiilaavat, tööttäilevät ja tunkevat päästäkseen eteenpäin. Ja koska joudun päivittäin ajamaan ihanaa, ruuhkatonta ja joustavaa kehä ykköstä sekä länteen että itään, tiedän mistä puhun... Jeah, se on varsinainen "Road to hell"... Parhaimmillaan olen saanut naittia kokonaisen tunnin tuon tieosuuden (n. 12 km) kauniista nähtävyyksistä yrittäessäni päästä kotiin...

Mutta sittenhän minulla on kokonainen viikko aikaa vain itselleni! Voin neuloa aamusta iltaa tai illasta aamuun... Ehkäpä saan valmiiksi sen vaaleanpunaisen boleronkin ennen tiistaita, jolloin lähdemme tsekkaamaan Tallinnan lankatarjontaa. (Niin, miehekkeeni luulee, että menemme sinne ihan muuten vaan... Mies-parka...) Bolerosta on valmiina vasta yksi kokonainen ja yksi puolikas hiha, mutta jos saisin tänään valmiiksi sen toisen hihan, huomenna miehustakappleen (nehän ovat aika pieniä...) ja sitten suunnuntaina olisi edessä kokoonpano ja reuna-kaitaleen neulominen ja maanantaina viimeistely... Melko mahdotonta, mutta elämä on = )

Ja koska lähes kaikissa blogeissa on todettu, että kuvattomat postaukset ovat tylsiä, niin tässä työkoneelta löytynyt kuva työkaverin Parsoneista, joille tein "villapaidat" viime syksynä. Ohje löytyi Terrieri.net -verkkopalveusta.

39832.jpg

Villurit oli tosi helppo tehdä sillä ohjeella, mutta olisi ollut vielä helpompaa, jos olisi voinut sovittaa välillä. Tosin vaatekappaleet olisivat varmaan käytännöllisemmät, jos niissä olisi "hihat". = )